Parin viikon ajan on ollut oma kroppa jotenkin erityisen jumissa ja on tuntunut siltä, että joogatessa mikään ei liiku ja ratsastaessa olen ollut vinompi kuin pitkään aikaan.
Viime viikonlopun vietimme Ellan kanssa Vehmaalla ystävien luona ja toinen siskoksista, Mikaela tekee Bioterapia hoitoja. Ollaan jo pitkään puhuttu, että kävisin hänen hoidoissa ja nyt sain siihen vihdoinkin mahdollisuuden. Koska uskon siihen, että kosketus on todella parantavaa ja olen kiinnostunut erilaisista hoitomuodoista odotin innolla miten hoito vaikuttaisi minuun. Hän teki hoidon neljä kertaa viikonlopun aikana ja olin aika väsynyt ja öisin tuli hassuja kiputiloja lantion alueelle. Viimeisen päivän jälkeen olo oli kuitenkin mainio ja tuntuu siltä, että jotkut energiat ovat taas vaihtaneet paikkaa. Ihan kuin hoito olisi avannut tunnelukkoja ja sai oikeasti jotain aikaiseksi vinolla lantion alueellani.
Tällä viikolla olen käynyt pari kertaa joogassa ja molemmat joogat ovat olleet melko staattisia ja olemme pysyneet pitkään asanoissa. Tykkään itse hieman enemmän flow-joogatyyppisestä harjoituksesta, mutta jotenkin tuntui siltä, että juuri nyt tällaiset rauhallisemmat harjoitukset olivat hyvin sopivia ja sain paremmin vartaloa avattua niiden avulla.
Tiistaina kävimme Thorin kanssa Antin viikottaisella estetunnilla ja torstaina Charles Tardiveau Putiikki Ainosta tuli katsomaan meidän satulaa toistamiseen. Eilen päästin Thorin ensin vapaaksi maneesiin piehtaroimaan jonka jälkeen menimme isolle pellolle (jossa oli kesältä vielä aidat pystyssä) ja Thor sai juoksennella ja pukitella sen minkä jaksoi. Aika usein näin talvella tulee sellainen olo, että Thorin pitää saada juosta vapaana ja selvästi eilinen irtojuoksutus teki todella hyvää. Kun hyppäsin tänään selkään oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella suora ja hyvä olo ja Thor tuntui alusta asti letkeältä ja super tyytyväiseltä.
Eilen olimme Meten estetunnilla ja pidän niin paljon Meten tyylistä. Mette on super ammattilainen ja olen niin kiitollinen kun olen löytänyt valmentajan estepuolella, joka vie meitä eteenpäin ja auttaa hahmottamaan omaan istuntaan liittyviä asioita paremmin. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa on löytää itselleen sopivaa valmentajaa. Sama pätee joogan puolella ja vaikka voin nauttia erilaisista harjoituksista on erityisen mukavaa kun saa jotain mukaan otettavaa ja mietittävää ja tuntuu kehittyvänsä kerta kerran jälkeen. Esimerkiksi amerikkalainen joogaopettaja Kia Miller on henkilö joka inspiroi minua jokaisella verkkojoogatunnilla ja toivon todellakin tapaavani hänet vielä joku päivä ihan oikeassa elämässä. Ja kai se niin on, että ei ole huonoja opettajia, mutta nykyään tietää vain paremmin mitä haluaa ja mikä sopii opetustyylinä itselleen ja hevoselle.
Thor on parin viikon ajan helposti lyönyt ristilaukalle ja on hieman etupainoinen aina välillä hypätessä. Olen ollut hieman huolestunut satulasta ja sen takia Charles on pari kertaa käynyt katsomassa meitä ja olemme kokeilleet paria muuta CWD-estesatulaa. Meidän nykyinen (aivan super kallis satula) istuu Thorille jokseenkin, mutta Charles on sitä mieltä, että minulle satula ei ole sopiva ja lantio menee sen kanssa väärään asentoon. Koska olen satsannut satulaan omaisuuden en todellakaan tiedä mitä tehdä. Charles ei vieläkään ollut sitä mieltä, että mikään kokeilemistamme satuloista istuu, joten jatkamme vielä kokeiluja. En kuitenkaan ole varma uskallanko vaihtaa satulaa koska nykyinen estesatula on kuitenkin ollut paras kaikista satuloista enkä ole varma löydämmekö ikinä täysin sopivaa koska meillä on niin iso kokoero Thorin kanssa. Ja vaikka lantio menee satulassa hieman väärin ja tunnen sen itse pidän kuitenkin satulasta ja minulla on todella vapaa ja hyvä olo hypätessä siinä. Sitäpaitsi Kevin Staut on myös pitkä ja hyppää samalla satulalla, joten yritän nyt vain katsoa Stautin videoita ja ottaa parhaimmat palat niistä omaan käyttöön.
Aloitimme Meten tunnin puomityöskentelyllä. Ratsastimme neljä puomia ravissa, siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Saimme harjoitella siirtymisiä melko pitkään ja Mette painotti, että Thorin ikäisen hevosen ei pitäisi enää siirtyä niin sitkeästi ja minun tulisi ratsastajana olla tarkempi ja selkeämpi omien apujen kanssa. Hän totesi heti alusta kun mainitsin ristilaukkaongelmasta, että mun lantion vinouteen voisi auttaa, että yritän katsoa, että molemmat varpaat ovat tasan molemmilla puolilla. Nyt vasen jalka on enemmän edessä kuin oikea jalka joka vinouttaa lantion sivuttain ja korjatakseni lantio-ongelman auttaa jo pelkästään, että yritän hahmottaa omien jalkojen symmetrisyyden. Koska olen jo itse ihan sekaisin minne kaikkialle mun lantio kääntyy ja miten sitä voisi korjata päätin nyt vain siirtää vasemman alapohkeen taaksepäin ja kaas kummaa mikä ero oli heti Thorin laukassa. Mette selitti sen myös niin, että istuntani ei ole niinkään vino kummallekaan puolelle vaan vasen puoli lantiosta on taaempana kuin oikea. Mette totesi, että nosta laukka, istu kunnolla satulaan ja mieti kolmiota lantion alueelle ja vasta sitten voit jälleen rentoutua ja jatkaa laukkaa. Samaa piti miettiä hypätessä ja heti kun sain oman istunnan mahdollisimman suoraksi Thor hyppäsi hyvin eikä lyönyt yhtään niin paljon ristilaukalle tänään. Mette painotti myös, että en saa lopettaa ratsastamista heti viimeisen esteen jälkeen ja jättää Thoria yksin vaan pohkeiden avulla pitää jatkaa ratsastamista.
Harjoittelimme paljon taas suoruuttaa ja etenkin oikeassa kierroksessa Thor haluaa painautua seinää vasten. Mette pyysi meitä tulemaan pois seinän vierestä ja aina ennen estettä miettiä suoraa hevosta ja tasaista, eteenpäinpyrkivää tahtia. Tuntui, että homma oli hieman hakusessa eikä todellakaan ollut helppoa, mutta kuitenkin olen super tyytyväinen. Hypyt paranivat koko ajan tunnin loppua kohden ja viimeinen suora linja oli erinomainen. Kuten ihana Pinja, joka hyppäsi Peeta-ponin kanssa, (meillä on aina niin kivoja poniratsukkoja kavereina tunneilla. Rakastan sitä.) sen niin hienosti sanoi: "teidän viimeinen linja meni niin hyvin. Voisi melkein sanoa, että se oli täydellinen."
Tunnin loppupuolella Thor kielsi yhtäkkiä tokalle esteelle suoralla linjalla. Kielto oli aika yllättävä ja olin heti perään tulossa kauheeta vauhtia ja täysin ilman kontrollia koska pelästyin hieman. Mette osasi kuitenkin todella hyvin neuvoa ja pyysi ensin ratsastamaan ympyrän ja rauhoittamaan tilanteen ja vasta sen jälkeen hyppäämään esteet. Kun saimme taas paketin kasaan Thor hyppäsi hyvin eikä ollut enää mitään ongelmaa sen jälkeen. Onneksi Mette oli auttamassa ja tuli niin hyvä olo, että sain nopeasti tilanteen korjattua ja pääsimme vielä jatkamaan hyppelyä ilman lisäkieltoja.
Tänään vuorossa oli Monikan koulutunti ja Thor oli aivan ihana. Sain tehdä oman istunnan kanssa taas paljon töitä ja teimme paljon kokoavia ja jumppaavia liikkeitä. Alkutunti meni hyvien kulmien ratsastamiseen ja jokaisessa kulmassa piti käyttää sisäpohjetta, katsoa, että ulkoavut ovat läpi ja viedä hieman takaosaa ristiin. Sain pari kertaa aivan super hyvän kulman ratsastettua ja tunsin oikein miten Thor pysyi koottuna ulkoavuilla, lyheni sisäpuolelta ja nousi ylös edestä. Ensimmäisten kulmien jälkeen oli oikein pakko pysähtyä ja todeta, että tältä kulmien ratsastamisen siis kuuluisi tuntua? Ja kyllä se näin taitaa olla. Onneksi on vihdoinkin hevonen, joka voi opettaa miltä asiat voivat parhaimmillaan tuntua ja tätä fiilistä pitää nyt vain hakea myös jatkossa.
Vasemmassa laukassa ratsastimme täyskaarron ja jatkoimme vastalaukassa ympyrälle. Ympyrällä sain päästää hieman ulko-ohjasta ja asettaa Thoria sisälle. Sain myös käyttää hieman sisäpohjettaa ja vastataivuttaa Thoria kunnolla. Sen jälkeen teimme samaa harjoitusta oikealle ja Thor meni todella tasapainoista ja koottua vastalaukkaa. Vastalaukan jälkeinen ravi oli oikein lennokasta ja kun sain sitä hieman hidastettua ja lyhennettyä Monika pyysi vain rentouttamaan jalat ja miettimään tanssimista. Ja kyllä se Thor vain tanssi. Ai että mikä tunne. Mä vaan niin rakastan tätä hevosta ja olen niin kiitollinen, kun pääsen viettämään aikaa Thorin kanssa.
Tämä viikonloppu on ollut täynnä joogaa ja hevostelua. Ensi viikolla olen enimmäkseen Ellan kanssa ja Ellan harrastuksissa, joten viikonloput kun Ella on isänsä luona olen aina niin paljon kuin mahdollista tallilla. Viime viikolla tuli soitto koulusta, kun Ella oli kaatunut jalkapalloa pelatessa ja lyönyt selkänsä oikein kunnolla. Ambulanssi tuli kouluun ja Ella vietiin varmuuden vuoksi vielä Lastenlinnaan tarkistukseen. Ai että mä pelästyin ja jälleen oli hyvä muistutus siitä miten iloinen saa olla aina kun kaikki on hyvin ja kaikki rakkaat ja läheiset ovat terveitä. Ja suuri kiitos kuuluu myös työyhteisölle, joka tsemppaa ja tukee minua ihan jokaisessa asiassa. Olen todella onnellinen, että on työ jossa viihdyn ja jossa minua kunnioitetaan ihmisenä. Se ei aina nykyään ole itsestäänselvyys ja on kuitenkin niin tärkeä osa-alue elämässä oman hyvinvoinnin kannalta.
Eilen illalla olimme Äitini ja veljeni kanssa katsomassa La La Land -leffan. La La Land on upea rakkaustarina ja suosittelen lämpimästi käyntiä elokuvateatterissa. Harvemmin leffa iskee noin syvältä ja kovaa. La La Land on kuvattu erityisen kauniilla otteella ja laulu- ja tanssikohtaukset ovat maagisia. Leffan jälkeen kävimme vielä The Cockissa syömässä. Úpea viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille mahtavat lukijat! Toivotaan, että viikosta tulee huippuhyvä. Sain ainakin päivän naurut kun katsoin Trevor Noahin stand-up esityksen Etelä-Afrikan kolonisaatiosta.
No comments:
Post a Comment