Saturday, November 18, 2017

Mia Kainulaisen ja Rampen opeissa



Rakastan hevosia ja rakastan sitä tunnetta minkä saan kun olen hevosten seurassa. Rakkauteni hevosiin on vienyt minut ympäri maailmaa ja olen kokenut uskomattomia hetkiä hevosten seurassa Ranskassa, Kreikassa, Australiassa, Portugalissa ja viimeksi keväällä Unkarissa. Parhaimmat hetket ovat kuitenkin oman arjen keskellä, kun oppii ja oivaltaa jotain uutta tai nauttii ihan vaan päivästä kauniissa Suomen metsässä.

Olimme yhteydessä valmentaja (nykyisin myös ystäväni) Mia Kainulaisen kanssa ja Mia totesi, että tule ratsastamaan Rampella joku päivä. Kuten varmaan osaatte arvata olin heti menossa ja sovimme perjantaille treffit Mian kotitallille.

Olen aina ratsastanut monella eri hevosella ja välillä ratsuttanut noin viisi hevosta päivässä. Olen oppinut kaikilta hevosilta jotain ja olen myös saanut tuntea miltä todella hyvin ja oikein ratsastettu hevonen voi parhaimmillaan tuntua.



Kun pääsin Rampen selkään se tuntui heti todella kodikkaalta. Etenkin koska Rampe on juuri oikean kokoinen hevonen minulle. Rampe on myös niin hyvin läpiratsastettu, että minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin ajatella ja hieman aktivoida lihaksistoa ja Rampe teki juuri sen mitä minä häneltä pyysin.

Koska olin ensimmäistä kertaa ratsastamassa Mian hevosella, Mia neuvoi hieman ja sain leikitellä Rampen kanssa ja kokeilla muun muassa laukanvaihtoja ja laukan lyhentämistä. Vaikka olen jo tehnyt Thorin kanssa vaihtoja tuntuu erityisen tärkeältä harjoitella niitä kokeneemman hevosen kanssa, jotta pystyn etenemään Thorin kanssa ja pystyn opettamaan Thorille oikeat avut oikeaan aikaan. Huomasin myös miten tärkeätä on ratsastaa välillä muilla hevosilla koska pääsin istumaan ihan eri asentoon Rampella ja pääsin myös samalla korjaamaan omaa istuntaa. Tänään kun hyppäsin Thorin selkään tuntui heti rennommalta ja Hennan tunti sujui todella hyvin.

Eilen illalla pohdin miten tärkeää olisi taas paneutua omaan istuntaan. Vaikka joogaan paljon en istu yhtä suorana kuin aikaisemmin ja olen aika usein Thorin selässä sellaisessa asennossa jossa kannattaa ratsastaa nuoria hevosia. Koska Thor on niin nopea ja säikky olen jäänyt hieman kyyryyn ja sen sijaan, että korjaisin asiat ratsastamalla eteen ja istumalla syvempään satulaan olen korjannut ongelmat ratsastamalla hitaammin ja käyttämällä käsiä turhan paljon.


Viime aikoina ollaan työstetty paljon Thorin ulkokylkiä ja katsottu, että saadaan ulkopuolen avut läpi, jotta hevonen ei kaadu ulkoapuja vastaan. Tänään teimme paljon erilaisia väistöharjoituksia ja ratsastimme lopuksi ilman jalustimia. Henna keskittyi koko tunnin ajan mun istuntaan ja se teki niin hyvää. Tunnin loputtua Henna totesi, että parasta olisi jos voisimme pitää istuntatunnit liinassa, jotta en tukeudu ollenkaan hevosen suuhun ja pääsen rauhassa korjaamaan istuntaa.

Eli nyt kun pääsisin välillä käymään Mian Rampen luona ja Henna voisi pitää istuntatunteja liinassa omalla hevosellaan uskon taas oman istunnan kehittyvän. Thor on myös niin paljon rauhallisempi, että pystyn myös keskittymään istunta-asioihin tuntien aikana eikä tarvitse jännittää mihin suuntaan Thor seuraavan kerran singahtaa. Sinänsä en kyllä tiedä mitä harjoittelua se vaatisi, että pystyisin istumaan alas eleettömästi Thorin harjoitusravissa. Thor voi niin hyvin ja on sellainen liitokavio tällä hetkellä, että en rehellisesti tiedä miten ihmeessä tuollaisessa ravissa kukaan pystyy järkevästi istumaan alas. En tiedä olenko vaan liian jäykkä tai onko mahdollista säännöllisellä harjoittelulla saada vartaloon se jousto mitä Thorin ravi selvästi vaatii.

Joka tapauksessa olen todella kiitollinen Mia Kainulaiselle tästä upeasta mahdollisuudesta. Kun tekee mitä rakastaa ja uskoo unelmiin, syntyy uskomattomia kohtaamisia. Elämä johtaa oikeaan suuntaan, kun tekee kovasti töitä ja keskittyy asioihin joiden eteen oma sydän lyö.

Thursday, November 9, 2017

Thor ja Jack


Meillä oli aivan super ihanaa tänään tallilla. Uskalsin ensimmäistä kertaa pitää Jackia vähän enemmän vapaana ja vaikka pidättelin sydäntäni aika ajoin meni tallilla totuttelu todella hyvin. 

Thor loukkasi polvensa lauantaina, kun kaatui pihatossa leikkiessä, joten tämä viikko ollaan otettu rauhallisemmin. Ollaan maastoiltu ja olen hyödyntänyt maastakäsin työskentelyä Jackin totuttamiseen tallielämään. 


Thor ja Jack tulevat todella hyvin toimeen ja oli jotenkin hellyttävää nähdä miten Jack hakeutui koko ajan Thorin seuraan. Oli myös mahtava huomata, että Thor, joka jossain vaiheessa on ollut se nuori ja todella energinen kaveri on nyt se järkevä aikuinen, joka tarkkailee Jackin energistä olemusta selvästi hieman huumorilla. 


Thorin kanssa on ollut niin super kiva puuhastella. Thor voi kyllä niin hyvin Inkoossa ja on niin paljon mukavampaa viettää aikaa yhdessä, kun Thor on kaikin tavoin rauhoittunut. Uskon, että myös Thorilla on mukavampi olla. Myös polvi on parantunut hyvin ja pahin turvotus on jo poissa. Ihmettelen myös, että Thor ei ole kehittänyt impparia (kuten aikaisempina syksyinä jos on tullut haava), mutta oletan sen johtuvan siitä, että Thor liikkuu koko ajan eikä neste pääse samalla tavalla kerääntymään jalkaan. 

Onhan nää nyt aika super söpöt nää meidän pojat. Aivan super ihanat. Toivon niin, että Jackista kehkeytyy yhtä täydellinen tallikaveri kuin Boomerista. Sellainen, joka viihtyy tallilla ja jonka kanssa pääsee tekemään pitkiä maastoja. 

Saturday, November 4, 2017

Arjen hallintaa


Meillä kävi juuri siivooja. Olen monen vuoden ajan ajatellut, että ei me nyt siivoojaa tarvita kun pieni koti ja kaikkea, mutta nyt tämä aivan ihana siivooja kävi toista kertaa ja olen niin onnellinen siitä päätöksestä. Olen ollut todella väsynyt viime aikoina. Yritän kaikin tavoin hallita arjen palapeliä, mutta välillä tuntuu, että rahkeet eivät vaan riitä. Katson tätä kuvaa ja mietin, että oliko mulla todella noin hyvä olla tuossa kuvassa tai onko se vaan kesäkuvan hurmaa. 

Olen aina tehnyt paljon asioita ja saanut myös paljon aikaan. Olen todella energinen ja elämäniloinen ihminen ja rakastan kun tapahtuu ja sattuu enkä ikinä ole kaivannut kotisohvalla istumista. Kunnes joitain vuosia sitten huomasin uupuneeni täysin. Olin vaan niin väsynyt ja vaikka kaikki oli päällisin puolin hyvin en millään tahtonut päästä sängystä aamuisin ylös. Mietin, että miten olen joskus ratsastanut monta hevosta päivässä ja vielä valmentanut muun työn ohessa. Ja miten olen jaksanut käydä kaikkialla iloisin mielin ja tavata ihmisiä. Se tuntui jotenkin hassulta ajatukselta. 

Kuuntelin Kirsi Pihan ja Anna Perhon webinaari -tallennetta kiireen taltuttamisesta eilen ja huomasin miten paljon kaipaan juuri neuvoja ja apua siihen miten saisin tuon kiireen tunteen loppumaan. Olen huomannut, että jooga auttaa kaikin tavoin, mutta ehkä yksi iso asia jota en ole tehnyt on vapaa-ajan rauhoittaminen sekä suunnitteleminen. Pelkästään vapaa-ajan suunnittelu kuulostaa pelottavalta asialta, mutta kun sen välillä suunnittelee niin, että ei ole mitään ohjelmaa eikä koko ajan ole jossain menossa, tuntuu arjen kiire myös kontrolloidummalta. Samalla on itse myös energisempi uuden viikon alkaessa.

Toinen asia josta Perho ja Piha keskustelivat oli miten tärkeää on tehdä omien arvojen mukaista työtä. Sellaista työtä, jossa viihtyy ja joka saa juuri sinut voimaan hyvin. Vaikka itse teen jo paljon sitä mitä rakastan toivon, että joskus tulevaisuudessa voin keskittyä pelkästään sellaiseen työhön joka on täysin omien arvojen mukaista. Sinänsä taas Piha puhuu 10 vuoden aikajaksoista ja Elizabeth Gilbert Big Magic kirjassa muistuttaa, että meidän ei kannata laittaa liikaa painetta meidän unelmiin. Joskus pitää tehdä myös muita asioita ja samalla tehdä töitä omien unelmiensa eteen siinä sivussa. Esimerkiksi Gilbert itse oli pitkään töissä eri paikoissa ja kirjoitti kuitenkin siinä sivussa koko ajan. Vasta kun hän löi läpi Eat Pray Love -kirjalla ja tiesi unelmatyön kantavan ryhtyi hän täysiaikaiseksi kirjailijaksi. 

Ehkä yritän sanoa sitä, että mitä tahansa me tehdään työksemme, niin tärkeintä on kuitenkin yrittää elää hetkessä ja nauttia jokaisesta arjen kohtaamisesta. Kuten Kylli Kuuk sen niin hyvin Kundaliini -joogassa sanoi; "Meillä on paljon opittavaa kuulta. Kuu on välillä voimakas ja suuri ja täydellä voimalla meidän edessä. Kuu vaikuttaa luontoon ja ohjaa vuorovettä. Kuu ei pelkää vaan on oma itsensä kaikin voimin. Mutta kuu menee myös piiloon ja kohtaa itsensä. Kuu kerää energiaa, jotta se jaksaa loistaa uudestaan." 

Tämä mielessä jatkan nyt talvea kohti. Yritän muistaa levätä ja loistaa, levätä ja loistaa. Yin ja Yang, maskuliininen ja feminiininen. Olla täysin juuri sitä mitä olen ja tehdä mahdollisimman paljon arvojeni mukaista työtä ja tekoja. Rakkaudella ja muita kunnioittaen. 

Onko sinulla ollut samankaltaisia tuntemuksia joskus?

Tuesday, October 31, 2017

Back on Trackin täydellinen sadeloimi


Aktiivipihatossa asuminen on muuttanut elämäämme pelkästään parempaan suuntaan. Tuntuu siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin enkä aina enää oikein tiedä mitä kirjoittaa blogiin. Tuntuu välillä siltä, että nyt kun vihdoinkin elämme kuten olen aina halunnut hevoseni elävän ei oikein tarvitse kirjoittaa tai kertoa hirveästi asioista. Näin sen vaan kuuluu olla ja näin meidän on hyvä olla. Thor on rauhoittunut paljon ja on todella seesteinen ja oma ratsastusinnostus on puhjennut taas kukkaan. Ei siinä, että en ole aina rakastanut hevosten kanssa puuhaamista, mutta Inkoossa on vaan niin ihanat ihmiset, mahtavat puitteet harjoitella sekä upeat maastot. 

Wuhuu, tää uusi loimi on ihan super siisti!

Pari viikkoa sitten oltiin pitkä lenkki yhdessä ja vaikka Thor edelleen katselee ympäriinsä meno ei ole ihan hulvatonta eikä ole sellaista oloa, että Thor kääntyy pienimmästäkin ärsykkeestä ympäri. Aina kun ei ole koulu- tai estetuntia käymme maastossa. En edes muista milloin viimeksi olisin juoksuttanut Thoria. Thor on ollut kaiken kaikkiaan ratsastaessa todella hyvän tuntuinen. Ollaan päästy treenaamaan säännöllisesti ja hyppäämään noin kerran viikossa. Ja ihan parasta on Thorin mielentila. On niin paljon mukavampaa puuhata hevosen kanssa, joka on mieleltään rauhallinen ja jotenkin niin onnellisen oloinen. Thorin kaikki huonot tavat ovat kuin poispuhallettuja ja uskon sen johtuvan siitä, että Thor saa koko ajan puuhastella ystävien kanssa, saa ruokaa vuorokauden ympäri ja pääsee liikkumaan juuri niin paljon kuin haluaa. 


Ainoa asia joka on muuttunut aktiivipihaton myötä on loimittaminen. Viimeisten vuosien aikana meillä on ollut pari loimea käytössä ja Thor on enimmäkseen käyttänyt ulkoloimia enkä ole hirveästi miettinyt tai satsannut uusiin loimiin. 


Nyt on kuitenkin ollut todella sateinen syksy ja olemme joutuneet vaihtamaan loimea melkein jokaisella ratsastuskerralla. Olen joutunut miettimään täysin uudella tavalla sopivaa loimea ulkokeleihin ja kun meille tarjoutui mahdollisuus kokeilla Back on Trackin sadeloimea en mitenkään voinut kieltäytyä. 

Keväällä pääsin kokeilemaan Back on Trackin kypärää, joka on jäänyt rakkaaksi varusteeksemme siitä lähtien. Back on Trackin kypärä ei vaan ole mukava päässä, mutta kun kokeilin vanhaa kypärää viikonloppuna kastuttuani märäksi tuntui siltä, että kaipasin Back on Trackin kypärää mukaan maastoretkelle. Se tuntuu jotenkin turvallisemmalta ja paljon paremmalta kuin meidän vanha kypärä.

Ok, mä otan iisisti.

Myös sadeloimi on ihan omaa luokkaansa. Etenkin, jos hevosella on hieman herkkä selkä tai muuten vaan haluaa helliä hevosen lihaksistoa sekä niveliä. Loimi tuntuu jo käsiin lämpöä henkivältä ja tuotteet on valmistettu ihon omaa lämpöä takaisin heijastavasta, keraamisesta kankaasta. Loimessa on etulaskokset ja istuu Thorille todella hyvin. Infrapuna-aaltoina takaisin iholle heijastavan lämmön takia hevonen kannattaa totuttaa pikku hiljaa loimeen, mutta kun hevonen on siihen tottunut on tämä loimi erityisen hyvä sadekeleillä. Sen lisäksi, että loimi pitää hevosen lihakset lämpimänä on se myös hyvin vettä hylkivä ja pitää hevosen kuivana säällä kuin säällä. Suosittelen lämpimästi tätä loimea ja kerron siitä mielelläni lisää mikäli sinua kiinnostaa ostaa omalle hevoselle kyseinen loimi. 


Loimen löydät täältä.
Voit myös seurata Back on Track Finlandia Instagramissa sekä Facebookissa.

Postaus on tehty yhteistyössä Back on Track:in kanssa.

Sunday, October 29, 2017

"Life starts at 40"!

The day I met Peder Fredriscon. I will never forget his amazing energy. 

Some say that life starts at 40. I would say that I have had the most amazing life but I am truly happy to turn 40. It somehow seems that there is some more wisdom in little me and that I am finally in the stage of my life where I have learned to respect and love myself. 

We always hear about it but until you actually experience it, it is hard to understand what liking yourself actually feels like. It is all about being vulnerable and not ashamed of laughing or crying. It is all about being your true self and true to your calling. Of doing what you love and doing it fully from the heart. Of knowing that you are good just as you are and that whatever happens in the end the universe has your back. That life has its ups and downs and you just need to learn to flow with them rather than against them. And maybe just learning to not take it too seriously. Just take it as it comes with a smile on your face. As Peder Fredricson so well put it when I asked him on Friday what his secret is and how come he is so at ease with himself. I asked him if he meditates everyday or something? He told me that he actually does do yoga everyday but that he will now go and buy a beer. That is also helps.

First day at the arena. 

Equestrian Stockholm was well represented.


Jack is wondering where I am running all the time last week. 

Also found the time to shoot some yoga videos and give a dynamic flow lesson at Merijooga.

Took a long hack with Thor before heading back to the ice hall and Horse Show again.

Such a fantastic event.


Getting ready for Ladies Night at Helsinki Horse Show!
Two fantastic evenings. Thank you everyone who showed up!


These two sweethearts. Arvi Martikainen and Saara Auvinen.

With "Laukka" Marko!



The awesome Hunks also joined the party this year.




Fantastic Tom Gordin and Liisa Tirronen. Two people I have really come to like so much. 

Liisa had her dream come true when she got her Taittinger obstacle at Helsinki Horse Show 2017.

These amazing women and "Frank" also remembered my birthday.


And my dearest family and friends celebrated a slightly tired Kia all day with both brunch and dinner. 



Thank you Mum!


When Jack was spending time with my brother he got to try out some modelling. 

And got to meet some new friends. 

I have taken a lot of moments for yoga and I just truly love these moments for myself. 

Thor is wonderfully happy and content and we have had some fantastic riding lessons
and a lot of lovely hacks out in the nature. 

Yesterday we spent an evening with trick and treats at our friends place.
So much fun. All ages running around together. 

This is a good reminder that my friend sent me on my Birthday. Remember to enjoy every second of every day. 

Saturday, October 14, 2017

Vieraskirjoitus: Eteen, auki ja omin jaloin – Alvaro Osbornen opit


Valmentaja ja ratsuttaja Heidi Hailan ja suomenpienhevosorin A.T. Unikuvan kehitystä on ollut mahtavaa seurata viime vuosina. Heidi on hitaasti ja tasaisesti kehittänyt  'Unskia' ja luotsannut hevosen kanssa voitosta voittoon.

Heidi on todella lahjakas nuori ratsastaja ja olen aina ihaillut Heidin upeaa istuntaa, mutta myös rauhallista ja johdonmukaista luonnetta. Heidi pärjää hevosen kuin hevosen kanssa ja viime vuosien säännöllinen ja johdonmukainen työ on näkynyt myös menestyksenä kouluradoilla. Unskin lisäksi Heidi ratsuttaa monia nuoria hevosia ja kuvassa näkyvä upea "Brio" on yksi heistä.

Heidi on hyvä ystäväni ja olen viime vuosina usein konsultoinut Heidiä hevosaiheisissa asioissa. Juttelemme paljon muun muuassa istunnasta ja sen merkityksestä, erilaisista hevosista, kursseista, valmennuksista, opettamisesta jne.

Heidi osallistui espanjalaisen Alvaro Osbornen oppeihin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. Koska en itse ole käynyt klinikoilla pitkään aikaan kysyin, jos Heidi jaksaisi kertoa valmennuksesta Brion kanssa meille kaikille. Saisi taas näin virtuaalisesti lisää oppeja ja pääsee ihailemaan Heidin mukautuvaa ja upeaa istuntaa kuvien ja videoiden kautta.


Ensimmäinen treeni uuden valmentajan kanssa on aina jännittävä. Ja kun kyseessä on itselle melko tuore tuttavuus ratsuna, täysin uusi ulkomainen valmentaja ja valmennuskielenä englanti, on jännityskerroin moninkertainen.

Todellisuudessa Saksassa asuva espanjalainen kouluratsastaja ja valmentaja Alvaro Osborne osoittautui kahden päivän kokemuksella miellyttäväksi ja hienosti eritasoisten ratsukoiden kanssa työskentelyyn muuntautuvaksi huippuammattilaiseksi. Unskin jäähdytellessä kisakauden jälkeen, ratsunani tällä kertaa oli 6-vuotias oldenburg-ruuna ”Brio”. Sen kanssa olen tehnyt töitä tasaisella keskimäärin kerran viikossa puolen vuoden ajan. Brio on hyvin oppivainen, mutta hieman hidas sekä avuille että omassa liikkeessään. 

Jos olet kiireinen, niin tässäpä alkupalana minulle jääneet opit Alvaro Osbornen valmennuksesta:
  • Hitaan hevosen täytyy olla rehellisesti jalan edessä. Liikkua pehmeästi ja energisesti eteenpäin, kantaen kroppaansa omin jaloin. Toisaalta hieman kuuman tai nopean hevosen tulee hyväksyä vakaa jalka lähellä, juoksematta sitä karkuun.
  • Hevonen ei liiku rehellisesti ja työskentele oikein, jos se on liian lyhyt ylälinjastaan. Uskalla ”leikitellä” kaulan pituudella kaikissa askellajeissa.
  • Jotta voit vaikuttaa kaulan pituuteen, tulee sinulla olla hyvä vakaa tuntuma hevosen suuhun. Muista, tuntuma ja veto ovat eri asia! Kätesi ei saa vaikuttaa hevoseen hidastavasti eli ”ratsastaa taaksepäin”.
  • Työskentele myös välikäynnissä kohti päivän tavoitetta.
  • Tee siirtymisiä, paljon siirtymisiä. Tee niitä sekä askellajin sisällä että askellajista toiseen. Ole huolellinen siitä, että hevonen kantaa itsensä rehellisesti siirtymisen läpi, säilyttää tahdin ja askelpituuden.

Treenipäivä 1. Eteenpäin pyrkimystä etsimässä

Kerron tässä alla seikkaperäisemmin mistä nämä opit ammensin…

Olin edellisen kerran ratsastanut Brion viikkoa aikaisemmin, joten lähtökohta ensimmäiseen valmennuspäivään ei ollut aivan optimaalinen, mutta jokainen tekee parhaansa niillä eväillä mitä on annettu – vai mitä?!

Aluksi keskityimme ratsastamaan Brion eteen ja nopeammaksi jalalle. Niin kauan, kun hevonen ei rehellisesti reagoi jalasta eteen, se ei myöskään työnnä takaa eli tuo takajalkaa pidemmälle alle ponnistaakseen kroppaa ylös ja eteenpäin, nosta selkää ja kanna itseään ylälinjan lihaksilla, vaan sen sijaan jättää selän alas, takajalat taakse ja kantaa kaulaansa herkästi alalinjan lihaksistolla, ollen kaulasta liian lyhyenä ja niska jännittyneesti korkealla.

Eteenpäin pyrkimyksen lisäksi tavoitteena oli saada Brion ”kaula auki”. Toisin sanoen, ratsastaa liian lyhyenä ja hieman jalan takana liikkuva hevonen jalalla kohti kättä ja saada sitä avaamaan kaulaa pidemmälle eteen, ei niinkään alas. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin miten se sitten tehdään? 

Hieman hitaan hevosen kanssa käytän nopean jalan melko edessä ja jään jalalla pehmeästi ja kevyesti omalle paikalleen. Samaan aikaan tarjoan hevoselle tasaisen tuntuman molemmilla ohjilla ja kun tunnen, että hevonen hyväksyy pehmeän kontaktin ja tuntuman pyrin antamaan juuri sen verran tilaa kädellä kun hevonen on valmis ottamaan. En pidentämällä ohjaa vaan viemällä aavistuksen kättä eteen, kuitenkin tuntuman säilyttäen. Kun hevosta halutaan pidemmälle kaulalle on tärkeää ymmärtää ja tuntea ero, koska hevonen pidentää rehellisesti ”raamia” eli sitä tavoiteltua ylälinjaa, ja koska taas ”roikkuu kädellä” eli valahtaa omalla painollaan ryntäille ja etujalkojen päälle, jolloin takajalat potkivat taakse ja selkä jää alas. Usein kaulan pituutta ja ylälinjaa on helpompi työstää isolla ympyrällä tai muulla kaarevalla uralla, jolloin voit myös hyödyntää ristikkäisiä apuja, eli sisäjalkaa ja ulko-ohjaa. Kun työnnät hevosta sisäjalalla kohti ulko-ohjaa ja suljet ulkojalan hevonen ei lähde ajautumaan ulos linjalta tai työnnä lapaa ulos. Tuolloin hevonen usein luontevasti hakeutuu hyvälle tuntumalle ja sen on helpompi venyttää kroppaa koska sisätakajalka työskentelee jo valmiiksi ahkerammin alle, kuin suoralla uralla.


Ensimmäisen päivän jälkeen valmentaja totesi, että ”your horse has a lovely walk, the best of today. But there’s a lot of work to be done in trot and canter”.

Treenipäivä 2. Uusi päivä, uusi hevonen

Sunnuntaiaamuna vastassani oli hyvin nukkunut ja innokas treenikaveri. Aloittaessani työskentelyn Brio tuntui huomattavasti paremmalta, liikkui paremmin alusta asti omilla jaloillaan ja tuntui kropasta rennolta. Alvaro totesikin: ”Well, we have a completely new horse today!”  Alkuveryttelyn jälkeen pääsimme jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäätiin, eli raamin pidentämisestä. Alvaro pyysi minua ratsastamaan paljon temponlisäyksiä pitkillä sivuilla ja pääty-ympyröillä tasapainottamaan ja kiinnittämään huomiota raamiin. Pitkälle sivulle hevoselle piti saada tunne ”this line is for me” ja imemään itse eteen. 

Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota välikäyntiin, mutta Alvaro pyysi siinäkin työstämään raamia eli varmistamaan, että hevonen kävelee rennoin, mutta aktiivisin ja pitkin askelin koko kroppansa kanssa kohti tasaista tuntumaa ja venyttää kaulaa eteen, ei niinkään alas.

Ravin jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta laukassa. Laukassa ratsastin varmasti ainakin 30 pitkää sivua keskilaukassa. Jälleen tarkoituksena oli saada hevonen imemään pitkälle sivulle isossa laukassa, pyöreällä raamilla ja todella työskentelemään takaa. Alvaro pyysi toistuvasti, että ratsastan Brioa enemmän ”avaamaan isosti takaa”. Tässä tapauksessa hän halusi isompaa ja ponnistavampaa takajalan liikettä ja pidempiä laukka-askelia. Laukassa Brio tuntui jo oikeinkin hyvältä ja tunsin, kuinka se käytti ristiselkäänsä ja ponnisti laukka-askeleeseen koko takaosalla.



Laukan jälkeen työstimme ravissa muutaman kerran pitkiä pitkänsivun suuntaisia väistöjä sekä laukka-ravi-siirtymisiä ympyrällä. Siirtymissä huomio kiinnittyi taas raamiin, eli siihen, että se säilyttää tasapainon siirtymän läpi avoimella kaulalla, eikä jää hieman lyhyeksi ja pikkusieväksi. Laukannostoissa tavoitteena oli saada raviaskeleet ja tahti säilymään aina nostoon saakka ja laukassa ensimmäisestä askeleesta isolla tasapainoisella laukalla eteen. Brion kanssa, kuten usein vähän hitailla nuorilla hevosilla, haasteena on toisinaan, että se menettää tahdin ja ottaa muutaman nopeamman raviaskeleen juuri ennen nostoa ja ensimmäiset laukka askeleet jäävät hieman jalan taakse. Tämän harjoittelu ja korjaaminen vie satoja siirtymisiä ja toistoja, joista yhtäkään ei saa katsoa sormien läpi puolihuolimattomasti vaan tehdä jokainen siirtyminen systemaattisesti asiaa korjaten. 


Toisen päivän yhteenvedossa Alvaro oli jo positiivisempi ja tyytyväinen näkemäänsä kehitykseen edellisestä päivästä. Hän edelleen kehui Brion hienoa käyntiä ja totesi: ”This horse can turn out from hobby horse into a very nice sport horse. But you have a lot of work to do. His muscles are soft, fluffy. He needs to get way more muscle power to carry himself better.” 

Haaste vastaanotettu! Kotiläksynä siis johdonmukaista treeniä ja lihaskuntoharjoittelua. Seuraavat kuukaudet tulemme työstämään eteenpäin pyrkimystä ja raamia. Suomen talvi on pitkä ja pimeä. Sehän tarkoittaa, että meillä on hyvin aikaa treenata kohti vuoden 2018 kisakautta ja onnistumisia!

Treeniiloa ja intoa kaikille!

Teksti: Heidi Haila
Kuvat: Annika Mäki, Photoma Gallery
Kuvat on otettu Heidin ja Brion yhteisistä kisoista Lounais-Suomen aluemestaruuksista. Tuloksena nuorten hevosten aluemestaruuskultamitali. 

Mitä piditte vieraskirjoituksesta? Olisiko tällaisia mukava lukea jatkossa?

Sunday, October 8, 2017

Päällimmäisenä tunteena kiitollisuus

Meidän perhe koossa. Mun rakkaat!

Elämä on niin ihanaa. Olotila on viime aikoina ollut super kiitollinen. Nick Vujicicin esitys Nordic Business Forumissa (kannattaa katsoa Nickin muut videot Youtubesta) herätti vahvoja tunteita ja pisti todella ajattelemaan miten hyvin asiat ovat. 

NickVujicic on syntynyt Australiassa ilman raajoja ja on tänä päivänä onnellinen perheen isä ja maailmanlaajuisesti tunnettu puhuja. Hän syntyi esikoisena maahanmuuttajaperheeseen eikä vanhemmat ikinä kohdelleet häntä eri tavalla kuin muita lapsiaan. Nickiä ei säälitty tai avustettu turhaan. Nick siivosi kotona kuten muutkin sisarukset ja eli täysin normaalia elämää. 10-vuotiaana Nick yritti itsemurhaa pahan koulukiusaamisen takia ja kävi läpi monta hetkeä, jossa hän kertomansa mukaan pohti mikä tarkoitus hänen elämällään on. Koulun vahtimestari huomasi kuitenkin Nickin ainutlaatuisuuden ja sai Nickin ensimmäistä kertaa pitkän harkinnan jälkeen ylös lavalle kertomaan elämäntarinaansa. 

Nick antoi monta viisasta elämänneuvoa, jotka listaan tähän alle. Hän muistutti myös, että odottamalla aina jotakin ei elämä muutu paremmaksi vaan elämästä tulisi nauttia tässä ja nyt. Hän totesi, "First you wait for school and does it make you happier? No? Then you wait for the perfect job? Does it make you happier? No. Then you wait for the perfect partner and think you will be happy. Does it make you happy? No. Ask anyone who is married....."

"Be thankful!" 
"Have an attitude of gratitude."
"It is the disabilities of the heart and the mind that will hold you back."

"If you put your happiness in temporary things your happiness will be temporary.""Beautiful things can come from your broken pieces when you give your broken pieces a chance.""Dont see obstacles as barriers, see them as opportunities.""You can be a miracle even if you don't get one."
"You are responsible for your own decisions."
"Don't fear failure. Just because you fail doesn't mean you are a failure."
"Sometimes you get what you want but it is not what you need."
"It is about giving more than receiving."
"If you don't like where you are right now it is not the end of your story."
"It is important to know who we are with our people around us first." 
#purpose

Nick puhui myös oman elämän tarkoituksen löytämisestä (find your purpose) ja miten tärkeää on tehdä mitä rakastaa. Upea puhe kaiken kaikkiaan ja sellainen Bucketlist fiilis, kun sai kokea Nickin livenä Helsingissä. 

Arki on sujunut melko hektisissä merkeissä. Ladies Night -valmistelut ja Equestrian Stockholmin syysmalliston lanseeraaminen ovat vieneet paljon aikaa päivätyön ohessa. 

Oletko sinä muuten tulossa käymään Ladies Nightiin? Tänä vuonna tapahtuma tulee olemaan erityisen mahtava. Mukana on Glamlinin huippuammattilaiset konsultoimassa kauneusrutiineista, ihonhoidosta ja meikeistä. Andas Oy:n Eeva Jaakonsalo tulee Anna Andersenin kanssa kertomaan mindfulnessista ja ratsastusvalmentaja Aira Toivola tulee ohjaamaan ratsastajille oikeanlaista ryhtiä niin seisten, kuin istuen. Mukana on tietenkin myös timantit, shamppanjaa ja Hunksit. Olisi todella hauskaa nähdä siellä. 


Jackin kanssa kaikki on sujunut yli odotusten. Hän on kyllä aivan mahtava pikkuinen koira. Niin kiltti, mutta kuitenkin rohkea. Yhtenä iltana otin Jackin mukaan tallille ja totesin, että tein kyllä todellisen virhearvion. Oli aivan kamalaa yrittää ratsastaa kiljuvan pennun vieressä pimenevässä syysillassa. Ilta oli varmaan kamalin ratsastuskokemukseni ikinä ja päätin, että totutan Jackin pikkuhiljaa talliolosuhteisiin.


Lauantaina houkuttelin Ellan mukaan tallille Jackin kanssa ja meillä oli niin hauskaa. Thor on voinut erityisen hyvin ja on rauhoittunut niin paljon, että ei meinaa samaksi hevoseksi tunnistaa. Ilman kolhuja ei olla selvitty ja vasen jalka on ollut pienesti turvonnut uuden haavan kohdalta. Thor ei kuitenkaan onnu tai ole epäpuhdas, joten uskon, että mitään pahempaa ei ole kyseessä.

Ratsastimme yhdessä Mariannan, Mian sekä Tuulikin ja 25-vuotiaan vuonohevosen Vistin kanssa maneesiin. Ella ja Jack kulkivat mukana. Jannika ja Juuso Hämeenniemi tulivat pitämään meille estetuntia.


Ratsastimme todella  hauskoja tehtäviä ja Thor oli rento ja kuuliainen. Jopa sen verran rento, että otin ensimmäistä kertaa ikinä hypätessä raipan käteen. On ihan uskomatonta huomata, että Thor ei enää reagoi raippaan huonolla tavalla. Kun ostin Thorin en voinut tuoda raippaa lähettyville koska Thor meni paniikkiin. Nyt Thor piristyy, mutta ei mene ylivirittyneeseen tilaan vaan saa juuri sen pienen extra energian siitä, että vain pidän raippaa kädessä. Koska Thor on nyt niin rento olen joitain kertoja ottanut raipan hetkeksi apuvälineeksi tunnin aikana. Vaikka valmentajat kaipaavat hieman energisyyttä tekemiseen olen vain itse niin tyytyväinen siihen, että meno on rauhallista ja rentoa sen sijaan, että Thor on koko ajan jännittynyt ja virittyneessä tilassa. Niin kauan, kun Thor on mieleltään rento pääsen hyvin vaihtamaan tempoa ja tahtia, mutta aikaisemmin, kun Thor juoksi avuilta pois en päässyt vaikuttamaan kunnolla ja oli sellainen olo, että Thor ei ole mun kanssa vaan ihan jossain muualla mielentilaltaan.


Ihana Johanna on aina sanonut, että Thor on pohjimmiltaan melko laiska hevonen ja nyt se on todistettu. Kun Thorilla on asiat hyvin on kaikki turhat hötkyilyt ja tuijotukset poistuneet. Pihalla ja kentän laidalla tapahtuu koko ajan paljon asioita eikä Thor enää reagoi niihin samalla tavalla. Tänään Tuulikki oli maastossa Thorin kanssa ja kehui Thoria herrasmieheksi ja upeaksi hevoseksi. Piti hetken pohtia, että puhuukohan hän nyt meidän Thorista, mutta kyllä se vaan niin on, että Thor on oikea herrasmies kun sille päälle sattuu. Hieman oli kyllä ylpeä olo sekä eilen että tänään. Varsinkin, kun olin vielä pyytänyt Juusoa hyppäämään Thorin selkään estetunnin lopuksi, jotta Thor pääsisi hyppäämään hieman isompia esteitä ja saisin nähdä miltä Thor näyttää tällä hetkellä maasta käsin. Pari vuotta sitten Peuramaalla José kävi Thorin selässä ja se oli vaan niin upeaa katseltavaa (ja joo, tiedän että Josella ei ole kypärää videossa).

Ella, Jack ja Visti

Juuso ja Thor tulivat todella hyvin toimeen. Juuso hypytti Thoria hetken ja meno näytti rennolta ja kontrolloidulta. Lopuksi sarjaa korotettiin yli metriin eikä edes huomannut, että esteitä oli korotettu. Olin niin innostunut siitä, että Thorille löytyi ratsastaja, joka voisi välillä hieman katsoa mihin Thorin kapasiteetti yltää. En nimittäin itse halua hypätä niin korkeita esteitä, mutta on aivan super hauskaa seurata sivusta, kun joku muu Thorilla hyppää. Olen sen verran varovainen nykyään, että minulle riittää ihan vaan hauska hyppiminen kavereiden seurassa. Olisi kuitenkin mukavaa nähdä Thor jossain kilpailuissa tulevaisuudessa.


Tunnin jälkeen kysyin Tuulikilta, jos Ella saisi ratsastaa Vistillä takaisin tallille. Ella ei ole pitkään aikaan ollut hevosen selässä, joten oli niin kiva, kun Ella pääsi ratsastamaan. Ja etenkin Vistillä, joka on luotettava ja upea pappa, jonka selässä lapsi kuin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. 



Jack kulki koko ajan mukana ja lopuksi Jack sai juosta vapaana maneesissa. Meno oli ihanan kontrolloidun kaoottista ja olotila aamupäivän tuntien jälkeen oli kepeä ja onnellinen. Äiti haki Ellan ja Jackin tallilta maalle ja kävimme Ellan kanssa saunassa ja uimassa ennen kuin jatkoimme matkaa takaisin kaupunkiin. 

Söpöliinit!