Monday, October 5, 2015

Vieras kuski


Kun ostin Thorin vuonna 2011 ei Thor selvästi ollut hypännyt. Oli ihana aloittaa alusta koska Thor oli kuin tabula rasa esteillä eikä kukaan ollut saanut mitään huonoja kokemuksia vielä aikaiseksi. Hyvän laukan omaava hevonen on kuitenkin helppoa opettaa hyppäämään ja aika nopeasti selvisi, että Thorilla löytyy myös kapasiteettia korkeammallekin tasolle.

Mun rakkaat.

Kun Petra kävi pari vuotta sitten kotitallillamme oli Thorin kanssa suurin haaste etupainoisuus. Vaikka Thor hyppäsi yli, niin lähestyminen esteille tapahtui enimmäkseen pää etujalkojen välissä ja kuten me kaikki tiedämme ei se ole ideaali asento hyppäämiseen tai kenenkään turvallisuutta silmällä pitäen.

Kun Thor on saanut paremman lihaskunnon ja on keventynyt edestä on myös hyppääminen sujunut koko ajan paremmin. Olen koko ajan treenannut Thorin kanssa puomeja ja esteitä ja olen irtohypyttänyt Thoria melkein viikottain. Peuramaalla otimme molemmat suuren harppauksen eteenpäin viikottaisissa treeneissä. Minna Leppälä sai meistä parhaimmat puolet irti ja pääsimme valmentautumaan Sanna Siltakorven ja Pia Pantsun kanssa.

Ella ei selvästi saanut nauttia evästään rauhassa.

Olemme nyt päässeet säännöllisesti hyppäämään Inkoossa Jannikan opeissa elokuusta lähtien ja on ollut super hauskaa. Viime tiistain estetunti sujui todella hyvin ja hyppäsimme jo metrin korkuisia esteitä hymy huulilla. En pari vuotta sitten olisi enää uskonut hyppääväni mitään korkeita esteitä, joten pelkästään niiden ylittäminen on jo itselleni todella iso ja merkittävä asia. Olen kuitenkin paljon varovaisempi kuin nuorena tyttönä ja tuntuu siltä, että Thor voisi tehdä niin paljon enemmän ja kapasiteettia riittää ihan eri tasolle kuin mihin itse enää kykenen tai olen edes halukas menemään.

Ella napsi hauskoja kuvia meistä.



Peuramaalla tuttuni Jose kävi kerran hypyttämässä Thoria ja oli todella hauskaa seurata Josen ja Thorin menoa maasta käsin. Tällä kertaa kysyin Aktiivitallilla hevosia ratsuttavalta Johanna Haapalaiselta jos hän haluaisi astua kenkiini aina välillä ja hypätä vähän rohkeammin ja ehkä vähän korkeammin kuin mihin itse kykenen. Oma hengitys kun salpaantuu yli metrin esteillä eikä se mielestäni ole reilua hevosta kohtaan.

Ella kuvasi myös tämän hienon kuvan Piffistä.


Lähdimme eilen aamulla matkaan Ellan, Boomerin ja Thorin kanssa ja Jannika piti tunnin Thorille ja Johannalle. Thor oli heti rento Johannan kanssa ja Johanna on ihanan rauhallinen ratsastaja. Kiinnitin siihen heti huomiota ensimmäistä kertaa kun tapasimme ja pidän kovasti siitä, että hän ei hötkyile tai stressaa vaikka hevonen tekisi mitä.


Thor oli selvästi hieman etupainoisempi kuin viimeksi. Thor myös veti pari kertaa päätä alas kun Johanna antoi pitkät ohjat, joten selvästi suussa alkaa tuntua jotain pientä epätasaisuutta taas. On kuitenkin kohta seitsemän kuukautta edellisestä raspauksesta ja on selvä, että 24/7 syöminen tekee kyllä selvästi Thorin suulle ihmeitä.


Hyppäämiset sujuivat kuitenkin hyvin ja Johanna tykästyi Thoriin. Myös Thor käveli tyytyväisenä kotiin ja lähti iloisena laitumelle Mareldan ja Piffin kanssa.



Minulla oli aika varattuna Vermoon Jutin hammastarkastukseen tänään, mutta peruin sen koska muutammme talveksi maneesitallille ja Juti on tulossa sinne pari päivää muuton jälkeen. Olen miettinyt niin paljon miten saisin talven sujumaan Inkoossa, mutta melkein tunnin matka maneesiin on vain mahdoton yhtälö talvella. Thor voi niin hyvin nykyisessä kodissa, mutta meillä ei ole kunnon kenttää ja jos tulee liukkaat talvikelit en kerta kaikkiaan uskalla lähteä yksin iltaisin pilkkopimeällä maastoon. Ei siinä, että se onnistuisi hyvin monella muulla hevosella otsalampun kanssa, mutta Thor ei vain ole tarpeeksi maastovarma vielä. Ja haluan ehdottomasti jatkaa säännöllistä treenaamista eikä se riitä Thorille, että pääsen vain viikonloppuisin ratsastamaan maneesiin.



On ollut aivan fantastinen mahdollisuus ratsastaa maalla koko syksyn, kun olen tehnyt töitä freelancerina. Meillä on ollut maailman ihanin kesä ja syksy on ollut kelien puolesta fantastinen. Viime vuonna tähän aikaan oli jo lunta ja Peuramaan maneesi tuntui erityisen houkuttelevalta. Tänä vuonna ei lumesta ole tietoakaan ja aurinko jaksaa kimallella sänkkäreillä. Olen niin kiitollinen, että olemme löytäneet täysin kodilta tuntuvan paikan ja palaamme sinne heti kun kevään ensimmäiset lämpimät päivät löytävät taas tiensä Suomeen. Mutta nyt otetaan taas talvi hieman reippaammissa merkeissä, Thor tehokkammassa treenissä ja minä täydessä työnteossa. En kyllä tiedä miten selviämme ilman pihattoratkaisua kun siihen on tottunut, mutta täytyy vain keksiä kaikenlaista kivaa oheispuuhaa. Talli on kuitenkin todella avara ja valoisa joten uskoisin Thorin viihtyvän oikein hyvin. Myös ajomatka lyhenee taas huomattavasti talven yli. 

No comments:

Post a Comment