Monday, June 22, 2015

Siniset sormet ja joutsen

Maaginen hetki rakkaan hevoseni seurassa.

Eilen pääsi kyllä joutsen yllättämään, kun tallustimme Thorin kanssa uimarantaa kohti kaikessa rauhassa. 

Thor on herkin tapaamani hevonen. Hän stressaa helposti ja kaikki muutokset ovat erityisen suuria. Thor on kaikkea muuta kuin suomenhevonen vaan ennemminkin säikky svedu, jolle pitää koko ajan kertoa, että kaikki on hyvin vaikka hän ei ihan itse sitä usko. 

Thor on sopeutunut todella hyvin uuteen kotiinsa, mutta välillä Thor on ollut aamuisin hieman säpsy kun muut luonnon eläimet ovat tulleet käymään pihatossa etenkin nyt kun Thoria ei ole voinut jalkavaivojen takia liikuttaa. Thor on myös selvästi ottanut pomon aseman ja Marelda on saanut kunnon kiiman, joten sekin herättää varmaan Thorissa melkoista ylimääräistä energiaa.

Koska olen sitä mieltä, että mikä ei tapa vahvistaa ja totuttelu on paras lääke kaikkeen olen ihan varma, että kaikki nämä asiat tekevät Thorista jälleen hivenen rennomman jossain vaiheessa ja kaikki pienet asiat eivät yhtäkkiä enää tunnu niin suurilta.

Myös rakas veljeni tuli mukaan rannalle eilen.


Mitä emme kuitenkaan osanneet mitenkään odottaa oli yhtäkkiä pienestä ojasta hyppäävää rääkyvää joutsenta poikasineen. Järkyttävä ääni keskellä kahta puskaa ja Thor oli jo kaukana. Thor ei yleensä reagoi noin vahvasti, mutta tämä oli hieman yllättävä ja uusi tapaus enkä ole ihan varma miten siihen voisi totutella. Joskus Tiina kysyi Monty Robertsilta miten pystyisimme totuttamaan Masin Kirkkonummessa joka puolella pomppiviin peuroihin ja hän oli sitä mieltä, että meidän kannattaa laittaa vuohia metsään, niin jossain vaiheessa Masi varmaan tottuisi.....

Onneksi liina vain osui kahteen sormeen eikä tapahtunut mitään pahempaa. Vähän ovat sormet sinertävät, mutta paikalla ovat edelleen. Viimeksi kun tämä kävi Klöntin kanssa taisi sormi murtua oikein kunnolla.


Taas hyvä muistutus siitä miten nopeasti asiat voivat tapahtua ja miten hevosten kanssa pitäisi aina olla varuillaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että pari asiaa josta olen super onnellinen on, että Thor ei potkaissut taaksepäin ja heti kun pahin paniikki oli ohi Thor kääntyi takaisin ja tuli suoraan luokseni. Iso iso erävoitto meidän molempien luottamuksen rakentamiselle.

Eli kannattaa totutella hevonen kaikkeen. Veteen, vihaisiin lintuihin, huutaviin ja juokseviin lapsiin ja kaikkeen mahdolliseen. En usko, että Thorista tulee ikinä täysin maastovarmaa tai Thor tulee koskaan olemaan täysin rento luonnossa (maneesissa ja kilparadalla Thor on täysin rento), mutta pikku hiljaa luottamus kasvaa ja Thorin reaktiot pienenevät ja toivottavasti hälvenevät melkein kokonaan.

Kun ostin Thorin ja Thor pääsi ensimmäisen kerran laitumelle juoksi se siellä noin viikon putkeen. Nyt Thor ja Marelda viedään 500 metrin päähän tallista kahdestaan laitumelle ja hevoset ovat siellä täysin rauhallisia ja nauttivat vihreästä. Eli vaikka hevosen kanssa lähdetään sellaisista lähtökohdista, että kaikki boksin ja maneesin ulkopuolella ovat pelottavia asioita, niin kannattaa vain uudestaan ja uudestaan totutella kaikkeen. Kyllä ne jossain vaiheessa tottuvat ja rauhoittuvat kun muut hevoselle sopivat olosuhteet (kaverit, tarhaus, tarpeellinen ruokinta, terveys jne.) ovat kohdallaan.

Totutella voi myös maneesissa kuten Will Rogers, Anna Blomgren ja Rasmus Bagger sen Tanskassa pitämällä klinikalla osoittavat.

Kiinnostaisiko sinua osallistua tällaiselle klinikalle jos sellainen järjestetään Suomessa?



Tässä San Siro hevosessa on mun mielestä jotain todella samanlaista Thorin kanssa. Mitä mieltä olette? Näenkö näkyjä?

Lue myös: 

8 comments:

  1. Hevoseni oli kulkenut vajaan kymmenkunta vuotta pelkästään tallin ja maneesin sekä tallin ja pienen tarhan väliä. Ratsastuskoulu ei vienyt oppilaita juurikaan maastoon. Heti ensimmäisenä päivänä, kun hevosesta tuli omani, lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Muistan, miten varuillaan se oli, kun vein sen pelkästään tallin toiselle puolen kävelemään.

    Siitä sitten joka päivä lisää. Välillä kaverin kanssa, mutta käytännön syistä heti alusta alkaen myös yksin. Kovasti jännitti erimoiset asiat alkuun, postilaatikot, liikennemerkit ja polkupyörät, lisäksi erilaisten puukasojen alla asui pieniä puoliverisiä syöviä petoja. Irtilaukkaavat koirat ja puskista sinkoavat pupujussit eivät yllättäen unkarilaista prinsessaani pelottaneet. Mutta ne sortuneet ladot ja yllättävään kohtaan ilmestyneet lautapinot, apuaapua. Niin me hiippailtiin ja tutustuttiin, välillä loikattiin sivuun, mutta sitten taas jatkettiin. Motivaatiotani lisäsi nopea edistyminen ja liikunnan monipuolisuuden lisääntyminen. Liikenteen sekaan ei vielä edelleenkään yksin, kaverin kanssa sujuu sekin.

    Kuulostaa mielenkiintoiselta klinikalta, kuunteluoppilaaksi heti hep!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla Anne myös teidän kokemuksista ja kiva, että osallistuisit kuunteluoppilaaksi.

      Järjestän ehkä klinikan Suomeen, mutta kuulostelen hieman mielenkiintoa sitä kohtaan ensin.;)

      Delete
  2. Sä et näköjään osannut yhdistää mun Emil postausta maailman vaarallisimmasta eläimestä tohon paikkaan. Eilen joutsen ei ollut ojassa, kun siitä ohi menimme, mutta töitä jonkin verran tuotti mennä rauhassa siitä kohdasta ohi. Takaisin päin mennessä pyörittiin siinä hetki, ennen kuin Emil uskoi, että hänen pitää jäädä ojan kohdalla seisomaan paikalleen. Kannattaa tarkkaan katsoa ohiajaessa onko mamma poikasineen siellä, vai siirtynyt kauemmas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Postaus on mennyt valitettavasti täysin ohi. Täytyy kyllä miettiä jotain kiertotietä näin aluksi koska sen verran pelottava se Mamma on kun se pääsee vauhtiin. Kamala sähinä. Eikä me tehty muuta kuin käveltiin ohi.

      Eikä joutsenet muuten oo pelottavia mut kun se on just puskien keskellä, niin se tulee niin yllättäen.

      Metsästä yhtäkkiä pongahtavat haikarat ovat sitten taas ihan oma lukunsa.

      Ainakin tämän kesän voi ottaa oikeana luontoretkenä. Joutsenien ja haikaroiden lisäksi ollaan jo tavattu supikoiran pentue ja minkki. Kunhan ei kuitenkaan mitään liian isoa tulisi eteen. Muistan kun Tiina ja Masi tapasivat Ilveksen. Oli ollut aika haastava paikka.;)

      Delete
  3. Nii tai se, kun vedät laukka"suoraa" täysillä (radanpohja) ja mutkantakaa tulee hirvi vastaan täyttä vauhtia. Oli aika nopee pysähdys. Nykyisellä tallilla liki joka toisella metsämaastoilulla näkee peuroja tai hirven. Emilkin jo tottunut niihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ymmärrän mitä tarkoitat. Nähtiin just neljä peuraa iltalenkillä. Onneksi Marelda ei katsele mitään ja Thor ei reagoinut mitenkään kun kaveri mukana. Pitäisi melkein kuvata nää maastot kun näkee koko ajan villieläimiä. Fantastista.

      Delete
  4. Meillä on ollut kamalat ympäristöön totutukset 4v suokin kanssa, siinä on hieman ADHD vikaa eli jos koko ajan ei jotain tapahdu se alkaa etsimään mörköjä kaikkialta! Ärrrrsyttävää. Yhtenä tuulisena päivänä kun mentiin kentältä laitoin siipan heittelemään ikeakasseja tuulen vietäväksi läpi kentän ja takatiellä, ne ei sitten olleet yhtään pelottavia kun taas maastossa paikoillaan olevat kivet ja varjot on joskus maailmanloppu.. Ota näistä nyt sitten aina selvää :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ha ha. Näin se just menee. Masin kanssa pystyimme kulkemaan ihan missä vaan vaikka olisi tullut viisi bussia ohi tai 10 harrikkaa, mutta jos lehti oli väärässä paikassa niin se saattoi joskus olla todella mahdoton paikka.;) Ja sehän vaihtelee myös niin paljon sään mukaan. Nyt kun on ollut lämmintä eikä ole tuullut on Thor mahtavan rauhallinen. Tai sitten tämä siedätyshoito maalla toimii erityisen hyvin. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin tottua kaikkeen.;)

      Kun Thor taas on mahdottomalla tuulella en osaa edes sanoa mikä asia on pelottavaa. Sinänsä olen miettinyt kuinka paljon Thorin "säpäkkyydestä" on myös jotain kipuilua. Esim. Thorin vatsa oli huonossa kunnossa jossain vaiheessa ja samaan aikaan Thor oli myös todella levoton.

      Mielenkiintoista. Voi kun pollet osaisivat puhua.;)

      Ihania heppailuhetkiä. Suokit on mahtavia.

      Delete