Monday, March 3, 2014

Finding Lusitanos, Part III, Day II

Son of Xarope x Tosca, Big young and calm lusitano stallion, easy to ride, doing basic work at the moment.
Potential for dressage, easy on hacks, has three good and comfortable gaits

Lauantaiaamuna hyvästelimme suloisen ja kylmän quintamme ja pakkasimme laukut koska illalla oli tarkoitus jatkaa matkaa Lissaboniin.

Kuin vanhat tekijät ja jotenkin kovin kotoisalla fiiliksellä ajoimme Marin ja Ginin tiluksille ja Mari piti tunnin minulle ennen kun suuntasimme Coudelaria Felix da Costaan.

Son of Universo (MV) x Jangada (CFR). Xarlot has a great character, very honest
and easy to handle. At this moment Xarlot is ready for the Prix St. George.  



Coudelaria Felix da Costan tiluksilla oli meitä vastassa omistaja Miguel Felix da Costa sekä hollantilainen ratsuttaja Roza Janssen. Paikka oli todella iso ja kaunis ja suurilla veihreillä laitumilla laiduntavat hevoset toivottivat meidät tervetulleeksi.




Pääsimme heti katsomaan hevosia ja sisällä sijaitsevassa maneesissa oli jo yksi Portugalin tunnettuja ratsuttajia vauhdissa. Hän kokeili 6-vuotiasta pienehköä ja suloista lusitanoa ja oli tullut portugalilaisten ostajien kanssa katsomaan myös meitä kiinnostavia Eçaa ja Xarlottia. Mari oli nähnyt Eçan ja Xarloten kuvat Roza Janssenin Facebook-sivustolla ja halusi ehdottomasti nähdä nämä kaksi Coudelaria Felix da Costan kasvattia.


Tämän jälkeen oli vuorossa iso Eça-ori ja sanoin heti Cinyalle jo käytävällä, että tämä on sun hevonen. Olin ihan varma asiasta koska ihastuin Eçan sopusuhtaiseen runkoon, luppakorviin ja lempeään luonteeseen siltä istumalta.



Rosa ratsasti ensin Eçalla ja sen jälkeen Mari hyppäsi selkään. Mari totesi heti, että hevonen tuntuu hieman liian raalta ja vaikealta, mutta Eça rentoutui nopeasti Marin kanssa ja yhtäkkiä Mari hymyili ja totesi, että kyllä tästä vielä hyvä saadaan. Rosa ratsasti Eçaa melko korkeassa muodossa eikä hevonen mielestämme ollut siihen vielä valmis. Kun Mari oli ratsastanut hetken oli hevonen mahtava näky kun se liikkui rentona läpi rungon.


Marin jälkeen Cinya hyppäsi selkään ja sillä hetkellä Cinya tiesi, että juuri se oikea hevonen oli löytynyt. Mari auttoi Cinyaa maastakäsin ja hän pääsi kokeilemaan Eçaa maneesissa. Sieltä lähdimme vielä Eçan ja Rozan ratsastamalla Xarlotilla maastoon ja siellä uhkuin ja puhkuin miten haluaisin ratsastaa upeissa maastomaisemissa (Roza lupasi viedä minut seuraavalla kerralla:) Mari halusi vielä kokeilla miten Eça käyttäytyy neljän seinän ulkopuolella eikä ollut mitään ongelmia vaikka suloinen Xarlot uhisi ja puhisi tahdissani.

Tässä näkyy hyvin miten erilaisessa muodossa hevonen kulkee ensin Rozan kanssa ja sen jälkeen toisen ratsuttajan ja Marin ratsastamina. 


Tarkoituksena oli kokeilla vielä 10-vuotiasta Xarlot-oria, mutta orin selkä oli huonossa kunnossa ja satulan kohdalla oli haavaumia. Kuten videosta näkyy Xarlot näyttää kauniilta päällisin puolin, mutta hevonen oli todella lihasköyhä eikä jaksanut kantaa itseään vielä kunnolla. Muiden ostajaehdokkaiden ratsuttaja kokeili Xarlottia, mutta olisivat myös päätyneet ostamaan Eçan. Miquel halusi kuitenkin myydä Eçan Suomeen (hän pitää kovasti suomesta ja ihailee Kimi Räikköstä. Hänen oma poika kilpailee myös F1-sarjassa) koska hänelle on tärkeätä myydä hienoja ja laadukkaita hevosia ulkomaille.


Tyytyväisinä sovimme ennen lähtöä, että Marin eläinlääkäri tekee Eçalle eläinlääkäritarkistuksen lähipäivinä ja sen jälkeen Eça muuttaa Marin ja Ginin luokse, jossa ori ruunataan.


Lähtiessämme pysähdyimme vielä paikalliseen ravintolaan syömään ja saimme seuraa ratsuttaja Rozasta. Hän osoittautui hauskaksi ja mielenkiintoiseksi seuraksi ja olisimme voineet jutella pidempäänkin. Hän kertoi elämästään Portugalissa johon kuuluu lukuisten hevosten ratsutus päivässä ja miten hän tekee kaikkensa kehittyäkseen ratsastajana.

Eca oli ensimmäinen Rozan välittämä hevonen, joten päivä ei vain ollut meidän osalta todella onnistunut.


One month later.....

Ja niin kaunis tarina on saanut hyvän alun. Eça selvisi ruunauksesta nopeasti ja on nyt Marin valvovan silmän alla pari kuukautta ratsutuksessa. Cinya on myös ehtinyt käymään Portugalissa miehensä kanssa uudemman kerran ja on päässyt tutustumaan Eçaan jo ennen hevosen muuttoa Suomeen. Marin ensimmäinen kurssipäivämäärä jonne Cinya ja Eça osallistuvat on jo lyöty lukkoon, joten Cinya ei vain löytänyt unelmahevosta vaan sai myös kaupan päälliseksi maailman parhaimman Marin valmentamaan ratsukkoa.

Koska Portugalin ja Suomen ilmasto on kovin erilainen sovittiin, että on parempi odottaa kevääseen ennen kuin hevonen tuodaan Suomeen. Suomessa Eça pääsee isoon talliin, jossa hevoset ovat ulkona päivät pitkät tarhoissa ja pääsevät kesäisin laitumelle. Koska myös ruoka on niin erilaista Portugalissa (luulin ensin, että hevoselle syötetty heinä oli olkea) ja esimerkiksi heinä on paljon kortisempaa kannattaa alussa olla todella varovainen heinän kanssa. Mari ehdotti, että Eçan kanssa kannattaa aloittaa pienillä määrillä heinää sekoitettuna olkeen ja väkirehu tulisi pitää minimissä. Lusitanot elävät kuulemma melkein ilmalla, joten liiallinen syöttäminen on pahasta.

Eca ja Cinya Marin ja Ginin luona


Koska kiersimme vain joitakin talleja en osaa kertoa paljoa Portugalin hevoskulttuurista. Pari asiaa jotka kuitenkin jäivät mieleen oli, että Portugalissa monet hevoset elävät sisätiloissa. Coudelaria Felix da Costan tammat ja varsat asuvat laitumilla yhden astuvan orin kanssa, mutta muut oriit pääsevät vain ulos ratsutuksen ajaksi. Joissain paikoissa on myös tarhoja ja oritarhoja, mutta toisissa paikoissa ei näkynyt tarhoja lainkaan. Maassa maan tavalla ja uskon, että on kovasti tottumuskysymys miten eläimiä pidetään, mutta olen kyllä onnellinen, että saan pitää omaa hevostani suurilla tiluksilla kotosalla. Monissa muissa maissa kun hevosten luontainen liikkumismahdollisuus ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen.

Juttelimme myös Ginin kanssa siitä miten hevoset ovat elinikäisiä kumppaneita ja niitä huolletaan ja niistä pidetään huolta. Hevosten lopettaminen pienempien vaivojen takia ei ole vaihtoehto. Tällä hetkellä on talouskriisi kuitenkin aiheuttanut omat huolensa ja hevosia on lopetettu sen takia, että ihmisillä ei enää ole varaa ruokkia niitä.

Portugali oli todella upea kokemus ja myös viimeinen ilta Lissabonissa vahvisti käsitystämme. Reissun aikana tapasimme ihania, positiivisia ja iloisia ihmisiä, söimme todella hyvää ruokaa, joimme maailman ehkä parasta punaviinia (jota viedään todella vähän ulkomaille) ja nautimme jopa hetkisen kauniista ja lämpimästä säästä. Ja tapasimme tietenkin aivan ihania hevosyksilöitä.

Tämä kirjoitus on jatkoa muille Finding Lusitanos -kirjoituksille ja päättää meidän upean Portugalin reissukertomuksen tältä erää. Jatkoa seuraa, kun Eça muuttaa Suomeen huhtikuussa ja saamme seurata Eçan elämää ja sopeutumista Suomeen blogissani.

4 comments:

  1. Todella mielenkiintoista lukea tästä hevosenhakureissusta. Kaunis hevonenhan tuo valittu on :) Odotan innolla jatkoa miten täällä Suomessa sujuu :)

    ReplyDelete
  2. On kyllä hieno tuo Eca! Kiva seurailla hepan kuulumisia sitten Suomessakin sun kautta. :)

    ReplyDelete
  3. Olen täysin samaa mieltä. Iso kultakimpale;)

    ReplyDelete