Uh ah ja whoop whoop

Muut ratsastajat olivat varmaan sitä mieltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa kun huutelin ympäri maneesia tunnin jälkeen, naureskelin ja kiljuin ilosta (onneksi en saanut muita hevosia pillastumaan kuitenkaan). Wennerstrandkin taisi hieman katsella, että ei kai se nyt noin ihmeellistä ollut. Mutta voi, kyllä se vain oli. Ensimmäistä kertaa ratsastin Thorilla ihan oikeasti istunnalla ohjat pelkkänä käden jatkeena. Olin kuin Richard Spooner konsanaan. Tuossa ravissa ja laukassa olisimme voineet tehdä mitä vain. Vain taivas oli rajana.