Thursday, February 16, 2017

Hevosen selkärangan rotaatio



Jos googlaat hevosen selkä tai hevosen selkäranka päädyt mitä luultavimmin blogiini. Yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani on nimenomaan hevosen selkä ja selkäranka ja olen kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia aiheesta.

"Kuten muukin tuki-ja liikuntaelimistö, selkään pitää kehittää voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihasten ketteryyttä ja joustavuutta. Koska selkärangan erittäin suuri tehtävä on suojella sen sisällä kulkevaa hermostoa, sen stabiliteetti on ensisijaisen tärkeää." - Laura Laakso, ELL


Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hevosen selkää ei ole tehty ratsastamiseen ja sen takia sitä pitäisi vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Hevosen selkää voi miettiä kuin pitkää siltaa, joka liiallisen painovoiman alla taipuu alaspäin (notkolle) eikä säilytä kaunista neutraalia asentoaan. Hevosen selän on rakenne on todella herkkä ja monimutkainen ja ratsastajan on tärkeä opetella hevosen fysiikasta mahdollisimman paljon. Myös hevosen liikemekaniikka kannattaa tehdä tutuksi, koska me emme halua hevosia, jotka liikuttavat vain jalkojaan eikä selkäänsä.

Ok, hieman yliammuttua, but you get the point (ja oikea hevonen tämäkin on).

"First of all, let’s clarify how a horse is built: The horse’s back is a bridge between his forehand and his hindquarters, which is made up of a certain number of vertebrae. This is why in German it’s called Wirbelsaeule, meaning something like “bridge of vertebrae”. This bridge consists of 18 thoracic (chest) vertebrae and, typically, of six lumbar (loin) vertebrae. These vertebrae are strapped together by numerous little joints as well as strong ligaments and muscles, which make this part of the spine extremely stable but give it only a little flexibility.

In contrast, the seven cervical (neck) vertebrae are highly flexible and comparable to the human spine. Attached to the lumbar vertebrae is the sacrum, which is formed by the fusion of five sacral vertebrae and the coccygeal vertebrae (the horse’s tailbone), about 20 in number.
The sacrum is connected with the pelvis through its flat transverse processes and a strong ligament, creating the so-called sacroiliac joint. Through this joint, the thrust from the horse’s hindquarters is transmitted over the “bridge of vertebrae” to the 
horse’s mouth. 



This balance logically is lost as soon as a rider sits on the horse’s back. As a result of the unaccustomed burden, the young horse who feels the rider for the first time, contracts his back muscles and tenses up. The long back muscle is not designed to take vertical pressure; it tires soon and then begins to hurt. After a while, the horse can’t keep up the tension in his back – the result is that his back sags.

When this 
happens, the horse carries the rider’s weight more or less only with his skeleton, without muscular support. Then, riders often say, “my horse drops his back,” or “my horse hollows his back.
 A horse with a tense or sagged back is impeded in his ability to move. He “falls apart” – is disconnected, or moves insecurely or with tension, and his hind legs are not able to move freely and unconstrained. Unfortunately, not everybody is able to recognize a truly swinging back."

- Dr. Gerd Heuschmann

Painovoimalaki on jotenkin aika helppo sisäistää, mutta ennen kuin tapasin Jean Luc Cornillen  vuonna 2012 en ollut ajatellut asiaa siltä kantilta, että hevonen saattaa suojella selkäänsä nikamien rotaatiolla.

Kuva lainattu Eläinlääkäri Laura Laaksolta. 

"Selän stabiliteetti, eli voima vastustaa liikettä, on paras ylä-alasuuntaan mutta huono sivusuuntaan. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi selkärangan tukena sen taipuessa, hevonen saattaa suojella selkäänsä rotaatiolla. Rotaatio lisää selän jämäkkyyttä sen taipuessa." 

Kuuntelin Cornillen ajatuksia selkärangan rotaatiosta, mutta vasta Thorin vinouden kautta sekä Johannan ja Mian avulla olen osannut paikallistaa ja havainnollistaa mistä on kyse kun puhutaan selkärangan rotaatiosta.

Selkärangan nikamat voivat joko kääntyä vasemmalle tai oikealle. Eli selkäranka rotatoi
jompaankumpaan suuntaan, jolloin hevonen on vino.


Kuvissa näkyvät selkärangan nikamat, jotka voivat olla rotaatiossa joko oikealle tai vasemmalle riippuen siitä mihin suuntaan hevonen on vino. "Hevosen selkärangassa on kaulaosa, rintaranka, lanneranka, ristiselkä ja häntä. Lantio liittyy ristiselkäliitoksen kautta kokonaisuuteen. Hevosen selkänikamat liikkuvat kolmessa eri suunnassa: ylä-alasuunnassa, sivuttain taipumalla sekä kiertymällä akselinsa ympäri. Ylä-alasuunnan liike aiheuttaa selän ojennuksen (ekstensio, ”selkä alas”) ja selän koukistamisen (fleksio ”selkä ylös)). Sivusuunnassa liikkuminen tarkoittaa samaa kuin taipuminen vasemmalle tai oikeaan. Kiertyminen akselin ympäri on nimeltään rotaatio. Rotaatio auttaa selkärankaa ottamaan tukevasti vastaan jalkojen aiheuttaman työntövoiman. Selkärangan eri osilla on eri liikkeen vaiheessa erilainen toimintamalli. Kun hevosen selkä on kipeä, se yleensä vähentää selän ylä-alaliikettä ja lisää selän sivuttaisliikettä rinta-, ja lannerangasta ja rotaatiota jompaankumpaan suuntaan. Selän ylä-ala-joustavuuden väheneminen siis johtaa sivuttaisliikkeen lisääntymiseen ja nikama-asennon muuttumiseen. Hevonen kulkee vinossa. Vaikka etujalat ja takajalat olisivat samalla uralla, nikamat voiva silti olla rotaation vuoksi vinossa, ja siten ranka ei ole suora."

Olen itse ajatellut sen niin, että kun hevonen ei ole suora en lähde ratsastamaan hevosta kovaa eteenpäin tai asettamaan tai taivuttamaan. Vasta kun hevonen tuntuu siltä, että selkärangan nikamat ovat ikäänkuin suoraan ylöspäin voin tehdä taivutuksia ja ratsastaa eteenpäin. Ennen sitä teen vain selkärankaa suoristavia liikkeitä ja yritän saada rangan mahdollisimman suoraksi. Olen myös alkanut miettimään ystäväni kanssa keskusteltuamme hevosen rankaa energisenä kenttänä, joka kohtaa oman energiakentän. Mitä jäykempänä ratsastamme ja jos olemme itse henkisesti ja fyysisesti jumissa, johtaa se suoraan siihen, että myös hevosen ranka jäykistyy. Olen myös huomannut, että satula tukkii meidän yhteistä liikettä ja olen saanut paljon apua karvasatulalla ja ilman satulaa ratsastamisesta suoruuden havinnollistamiseen ja selkärangan rotaation korjaamiseen.

Rangan rotaatio vaikuttaa moneen asiaan ja eläinlääkäri Laura Laakson mukaan selkäongelmat voivat usein olla syy sille, että hevonen tahdittaa kaarteissa, käyttää itseään epäsymmetrisesti ja muuttaa jalkojen liikerataa. Pitempään jatkuessa tämä voi johtaa ontumaan, joka taas johtaa siihen, että selkä kipeytyy entisestään.

Mia Kainulainen, Rampe ja Coco ja upea Equestrian Stockholmin Burgundy koulusatulahuopa.

Mia Kainulainen ratsastaa videossa fwb ruuna Laramia ja kuten videoista näkyy parin vuoden sisällä ero hevosessa on todella suuri. Mia sanoo itse, että Jean Luc Cornillen menetelmä on ollut 'lifechanger' ja sen sijaan, että hän aina aikaisemmin vain korjasi kaiken ohjilla ja pohkeilla hän korjaa nykyään asiat miettimäällä hevosen selkää ja selän rakennetta. Kainulainen saa tällä tavalla aivan eri tunteen hevosesta ja hevosen suoruudesta ja totesi näin:

"Jag rider nuförtiden med tanken att bromsa istället för att pusha hästen och då börjar bakbenen komma under."

Jos sinua kiinnostaa hevosen liikemekaniikka ja haluat päästä oppimaan ja keskustelemaan aiheesta hevosen hyvinvointi alan ammattilaisten kanssa, suosittelen osallistumaan Horse in Motion -tapahtumaan Ratsastuskeskus Ainossa 10.-12.3. Paikalla on Jean Luc Cornillen lisäksi muun muassa eläinlääkäri René van Weere, joka on tutkinut hevosen liikuntaelimistöä jo vuosia sekä meidän kaikkien ihailema fysioterapeutti, tohtori Heli Hyytiäinen.

Horse in Motion -tapahtumasta saat lisätietoa täältä ja tästä löydät tapahtuman FB-sivulle sekä blogiin. Suosittelen hankkimaan liput pian sillä perjantaipäivä on melkein loppuunmyyty. Olen itse paikan päällä ainakin osan ajasta, joten tule ihmeessä moikkaamaan.

Lisää hevosen selkää käsitteleviä artikkeleita blogissani löydät täältä!

Suomenkieliset lainaukset ovat Eläinlääkäri Laura Laakson kirjoituksesta Hevosen etujalan liikkeeseen saa enemmän voimaa, ... noh, ponnistamalla etujaloilla.

Tuesday, February 14, 2017

Working Equitation


Olen tutustunut klassiseen ratsastukseen Mari Faria di Carvalhon kanssa ja pääsin ilokseni mukaan hevosenhakureissuun Portugaliin pari vuotta sitten. Olen aina pitänyt kevyestä ratsastustyylistä ja olen kokenut, että Mari on pystynyt auttamaan minua todella paljon sen hakemisessa.

Kun kuulin, että Miguel da Fonseca oli tulossa Suomeen valmentamaan Working Equitationia innostuin ideasta heti. Sain myös Thorin tarhakaverin Romeon houkuteltua mukaan ja sovimme yhteisestä valmennuksesta portugaliguru Tiina Tanskan avulla.


Halusin tutustua Working Equitationiin ensisijaisesti sen takia, että haluan kokeilla aina uusia kivoja juttuja ja olin melko varma, että laji on Thorille mieluinen. Thorilla on lyhyt ja laadukas laukka, jonka saa helposti lyhennettyä ja Thorin on helppo kääntyä nopeasti (kuten tuli myös edellisellä estetunnilla huomattua hiekkaa syödessä). 


Working Equitation on syntynyt karjanjahtaustarpeesta ja on sitten viety muualle pikkuhiljaa. Sen enempää historiaa tai muuta en selvittänyt, mutta onneksi Katja Ståhl on kirjoittanut Working Equitationista kattavamman kuvaksen



Aloitimme veryttelemällä hevoset. Veryttelystä lähdimme suoraan suorittamaan tehtäviä.

1. Kahdeksikon ratsastaminen
Ehdoton lempitehtäväni oli ensimmäinen tehtävä, jossa ratsastettiin kahdeksikkoa puomin ympäri. Ajatus oli tehdä samankokoiset ympyrät laukassa molempien puomien ympäri, suoristaa hevonen keskellä ja vaihtaa käynnin tai laukanvaihdon kautta suuntaa. Harjoitella voi tietenkin myös ihan vain käynnissä tai ravissa, mutta tärkeintä on, että hevonen kääntyy ulkoapujen avulla ja suoristuu kunnolla puomien välissä ennen kuin suuntaa vaihdetaan. Tässä tehtävässä on todella tärkeätä, että hevonen on herkkä ja pystyy hyvin kantamaan itseään laukassa.



Tämä tehtävä oli todella hauska ja pidin siitä erityisen paljon koska Thorin on helppo kääntää nopeasti eikä pienemmät ympyrät tuota meille suurempia ongelmia.



2. Portin (liinan) avaus

Porttia (liinaa) piti lähestyä suoralla hevosella käynnissä tai ravissa, pysähtyä sen eteen ja sitten sujakasti avata portti toiselta puolelta, kulkea sen läpi ja peruuttaa hevonen niin, että portin sai jälleen suljettua. Hevosen piti sodottaa, kun ratsastaja sulki portin ja seisoa hetki paikoillaan rauhallisena ilman kiirettä mihinkään. Kaikissa harjoituksissa painotettiin muutenkin paljon kiireettömyyttä ja sitä, että ei missään vaiheessa kiirehditä tai hosuta.



Tässä harjoituksessa portin avaaminen sujui hyvin, mutta peruuttaminen ja paikallaan seisominen oli hieman haastavampaa. Parin harjoittelukerran jälkeen se sujui kuitenkin hyvin ja Thor oli jo ihan kotonaan portinavaajan jatkeena.



3. Pujottelu tötsien ympäri

Tässä tehtävässä ravasimme tötsien ympäri. Tehtävä oli todella helppo ja oli tehtävistä sellainen, jota voi hyvin harjoitella kotona, mutta josta en saanut mitään uutta elämystä tai oppimistunnetta omaan ratsastukseen.







4. Ravi-laukka-ravi -siirtymiset kiemurauralla



Ravi-laukka-ravi siirtymiset nopeaan tahtiin kiemurauralla olivat jälleen hauska tehtävä. Siinä nopeat kiemurat eivät tuottaneet ongelmia, mutta siirtymisissä oli välillä hieman haasteita. Kun Thor ei tahtonut kuunnella sain jatkaa ravia hieman pidempään ja nostaa laukan vasta, kun Thor kuunteli ja oli rauhoittunut hyvään ravin tahtiin. Jälleen painottaen kunnollisia siirtymisiä ilman turhaa
hosumista.



5. Bambutikun kuljettaminen

Huomasin heti bambutikun saavuttuamme maneesiin ja totesin nauraen, että tuosta tehtävästä ei sitten tule mitään. Thor pelkää raippoja kuollakseen ja jo pelkkä raippa kädessä saa Thorin hengittämään pinnallisemmin.





Nå, kas kummaa. Thorilla nyt oli ylipäänsä maailman rennoin ja herrasmiesmäisin päivä, mutta kun tuo iso tikku tuli viereemme ja Thor ei hetkauttanut luomeakaan ihmettelin kyllä hieman. Ei kun tikku käteen ja menoksi. Ajatuksena oli hakea tikku yhdestä kohtaa, ottaa tikulla rengas toisesta paikasta ja kuljettaa rengas piste a:sta piste ö:hön. Ainoa hieman stressaava elementti hevoselle saattaa olla, kun rengas tulee tikun päälle ja siitä kuuluu sellainen liukuva ääni. Muuten tehtävä oli aivan ihana ja oli melkein sellainen olo, että nyt ollaan siellä karjan keskellä hengailemassa tikkujen kanssa preerialla.


6. Ratsastaminen puomien väliin ja pysähdys

Yksi tehtävistä oli ratsastaa hevonen jälleen suorana puomien väliin ravissa, siirtää hevonen käyntiin ensimmäisten puomien kohdalla ja pysäyttää seuraavien puomien kohdalla. Pysähdyksestä ei jatketa eteenpäin vaan hevonen perutetaan suorana pois puomien välistä. 

Tehtävän voi myös tehdä laukassa, niin että hevonen tuodaan laukassa sisälle ja pysäytetään jälkimmäisten puomien kohdalle ja sen jälkeen peruutetaan ulos. 

Tehtävä sujui muuten melko sutjakkaasti, mutta siirtymisissä on vielä niin paljon paranneltavaa ja niin myös peruutuksissa. Thor peruutti koko ajan takaosaa oikealle ja Miguel ja Tiina pyysivät minua katsomaan oikean olkapään yli, jotta sain sen avulla korjattua takaosaa hieman vasemmalle. 


7. Puomin yli ravaaminen sivusuunnassa

Tämä oli ainoa tehtävä joka ei onnistunut meiltä kuten kuvasta ehkä huomaa. Thor ei vaan mitenkään voinut ymmärtää, että puomien piti jäädä jalkojen väliin kun puomeja normaalisti aina ylitetään. Sen sijaan, että aloimme pakottaa hevosta tehtävästä läpi Miguel painotti jälleen rauhallisuutta ja pyysi minua vain väistämään Thoria puomin edessä ja väistämään pari viimeistä askelta niin, että puomi jää Thorin jalkojen väliin. 


8. Laukasta pysähdys pöydän viereen ja kannun nostaminen ilmaan

Tätä tehtävää ei ehditty edes suorittamaan, kun Thor yhtäkkiä hyppäsi metrin ilmaan. Thor ei selvästi ollut huomannut pelottavaa kannua, joten kesti noin sekunnin,  että Thor ymmärsi kannun vaarattomuuden ja pääsimme jälleen ratsastamaan ensin alun kahdeksikkoa, suoristus, pöydän ja kannun viereen pysähdys ja kannun nostaminen ilmaan voitonmerkkinä. 

Ok, nää kaikki muut jutut, mut tää kannu.....

Nå niin, se on ihan cool. Ei hätää.....

Tehtävä ei todellakaan sujunut hirveän hyvin, mutta siinä vaiheessa olin jo niin ylpeä Thorin käytöksestä ja muutenkin miten hienosti herra oli tunnin aikana suorittanut tehtävät, että homma meni vaan hymyn ja naurun puolelle. Ratsastimme kannun luokse, nostimme sen Tiinan avulla ilmaan ja kiitimme kovasti hauskasta kokemuksesta.


Working Equitationia suosittelen kaikille kokeiltavaksi. Todella hauska laji, joka sekä suoristaa ja notkistaa hevosta. Harjoitukset tekevät myös ratsastajasta herkemmän ja opettavat selkeiden apujen löytämisessä. Aina välillä Miguel sanoi, että lyhennät vaan näin ja teet vaan näin ja en voinut muuta kuin todeta, että vaikka Miguelin mielestä homma on juuri noin helppoa ei se todellakaan ole sitä meille muille. Ai että, jos saisi tämän elämän aikana edes nanosekunnin siitä tunteesta löydettyä mitä Miguel luultavimmin omassa vartalossaan ratsastaessaan tuntee.:)





Mä vaan niin RAKASTAN tätä hevosta. Olen niin kiitollinen!

Ihana Miguel da Fonseca ja Tiina Tanska.

Tässä vielä mielenkiintoisia artikkeleita luettavaksi:
Emphasizing activity and collection
The Basics of Dressage by Christian Thiess
Create a Brave Horse
What do you mean by soft feel?
Functional Anatomy of the Horse - The Back, Dr. Gerd Heuschmann
Read Before Riding: Horses Have Consciousness, National Geographic

Wednesday, February 8, 2017

Ratsasta runkoa

Thor on sitä mieltä, että nyt riittää nää kuvastelut. Et ihan kiva et sul on
joku blogi, mutta mua ei kyl vois vähempää kiinnostaa. 

Johanna kävi taas pitkästä aikaa pitämässä meille tuntia ja välillä tuntuu, että Johanna on jo tunnistanut meidän kehittämiskohteet matkalla tallille ja tietää heti mitä lähdemme yhdessä työstämään.

Johanna aloitti sanomalla, että tänään keskitymme täysin Thorin rungon ratsastamiseen. Kädet pidetään paikoillaan ikäänkuin apuohjat, kädet eivät missään vaiheessa vedä taaksepäin ja kaikki korjaaminen tapahtuu rungon kautta istunnan ja jalkojen avulla.

Thor piti pitää täysin suorana enkä taivuttanut tai asettanut Thoria kumpaankaan suuntaan. Tärkeätä oli tuntea Thorin takajalat omien istuinluiden alla ja miettiä jalat ikäänkuin takaosan alle eikä niin, että ne jäävät laahamaan hevosen perässä. Tahti piti pitää tarmokkaana ja aina jos Thor painoi hieman kädelle korjasin tilanteen pohkeiden avulla enkä käsien avulla. Thor sai olla ihan missä vaan kaulan ja niskan kanssa kunhan sain oikean tunteen rungosta ja tunsin koko ajan, että takajalat polkevat ja tekevät töitä.

Teimme paljon siirtymisiä ja koko ajan piti miettiä siirtymiset istunnalla eikä ottaa kädellä ollenkaan. Jossain vaiheessa Thor kulki pää melko korkealla, mutta en välittänyt yhtään vaan halusin nimenomaan saada Thorin mahdollisimman suoraksi ja tasaiseksi, niin että Thor hakeutuu rehellisesti avuille.

Laukassa Thor on selvästi vinompi oikealle ja Johanna korjasi sitä ratsastamalla Thoria eteenpäin ja hakemaan hieman pomppivampaa  ja isompaa laukkaa. Sain miettiä rantapallolla istumista ja pomppimista ylös alas koko ajan keskittyen siihen, että oma ylävartalo pysyy suorassa. Koska lähden helposti etukenoon Johanna jaksoi muistuttaa siitä koko tunnin ajan ja lopputunnista Thor oli niin upean tuntuinen, että olisin voinut jatkaa ratsastamista koko illan. Tunnin loputtua tirautin pari kyyneltä, sen verran hyvin Thor kulki ja Johanna saa meistä aina parhaat piirteet esille. Olen niin kiitollinen, että pääsen oppimaan Johannalta näin paljon.

Jossain vaiheessa tuntia tänään päästimme Thorin hieman pidemmälle kaulalle. Sain päästää Thorin vain niin pitkälle kaulalle, että pysyin vielä itse pystyssä ja Thor jaksoi rehellisesti kantaa itseään. Johanna totesi, että mitä pidemmät ohjat annan hevoselle, sen enemmän hevonen tarvitsee moottoria ja lihaksia takaa. 

Juttelimme myös siitä, että hevosella on eri vahvuiset takajalat ja diagonaalijalat, esim. vasen takajalka ponnistaa vasemmalta oikealle etujalalle. Ratsastamalla takajalkoja ja tekemällä siirtymisiä vahvistamme takajalkoja. Siirtymisissä hevonen ponnistaa takaa ja ponnistuksilla (vähän kuin ihmisen jalkakyykyt punttiksella) pyrimme hakemaan voimaa takajalkoihin ja identtistä ponnistusvoimaa molempiin takajalkoihin. Kun hevonen taas siirtyy esimerkiksi ravista käyntiin, liike kulkee vasemmalta oikealle selän läpi ja hevonen joutuu venyttämään selkää siirtymisissä, joka taas vahvistaa selän lihaksistoa. Eli jälleen hyvä muistutus siitä miksi siirtymisiä kannattaa tehdä niin monta ja niin usein kuin vaan jaksaa.

Johanna on opettanut meille niin paljon ja koko ajan opimme lisää. Jotkut asiat tuntuvat jo jokseenkin iskostuneen meihin. Toivotaan, että jossain vaiheessa voin myös lisätä tuon ylävartalon suoruuden tähän listaan.

1. Lyhyet ohjat
2. Hevosen suoruus. Etenkin lapojen merkitys hevosen suoristamisessa.

Tuesday, January 31, 2017

Tippumisesta ja kypärän merkityksestä


Sain viime viikolla kokeiluun uuden kypärän Back on Track:ilta. Kypärä on aivan ihana ja käytin sitä ensimmäistä kertaa viikonlopun Working Equitation kurssilla. Ruskea kypärä sopii erinomaisesti Equestrian Stockholmin Burgundy -värimaailman kanssa ja on super nätti. Ensisijaisesti se on kuitenkin todella mukava ja tuntuu turvalliselta ja kiinteältä. 

Mips Microfiber Back on Track -kypärässä on MIPS -järjestelmä, josta kerrotaan näin Hööksin sivulla: 

"Ratsastuskypärä MIPS-järjestelmällä, joka imitoi ihmisen pään omaa turvajärjestelmää. Kun päähän kohdistuu vino isku, aivot voivat liikkua aivo-selkäydinnesteessä, joka vaimentaa aivoihin kohdistuvia voimia. Kypärä perustuu MIPSiin, integroituun pienikitkaiseen kerrokseen, joka voi tietyissä tapauksissa absorboida osan energiasta, joka voisi muuten aiheuttaa aivovaurion. Ratsastuskypärä on suunniteltu ja hyväksytty kaikkeen ratsastukseen."


Ikäänkuin testatakseni kypärän toimivuutta tehtiin sitten oikea kunnon ilmalento tänään Antin estetunnilla. Thor oli todella hyvän tuntuinen ja uskalsin ratsastaa kunnolla eteen nauttien täysin siemauksin. Matkalla suoralla linjalla esteiden yli kohti ovea Thor päätti hypätä viimeisen okserin jälkeen suoraan maahan tullessaan kaksi metriä oikealle enkä ehtinyt kuin hieman katsoa mihin laskeudun. Kunnollinen tälli tuli ja niska jämähti kunnolla taaksepäin. Onneksi oli kuitenkin kypärä suojaamassa ja oli taas hyvä muistutus siitä miksi kypärän käyttäminen on niin ensisijaisen tärkeää. Ei se haittaa vaikka hieman kroppaa särkee, niin kauan kun pää pysyy ehjänä.

Yksi toinen asia jota olen usein miettinyt on miten tärkeätä on oppia tippumaan hevosen selästä. En usko, että ikinä pystyy tippumaan täysin oikein, mutta mitä enemmän tippuu sitä enemmän siihen tottuu ja oppii. Oppii hieman katsomaan mihin lentää ja arvioimaan tippumispaikan.

Välillä mietin miten ratsastajat, jotka aloittavat ratsastuksen nykyään oppivat tippumaan. Kun aloitimme Tiinan kanssa ratsastuksen tipuimme usein ja hartaasti ja nauroimme enimmäkseen kaiken maailman kommelluksille. Nykyään tuntuu, että varotaan loukkaantumisia kaikin tavoin vaikka selästä irtaantuminen vaan on osa hevosten kanssa tekemistä ja toimimista. Kun oppii nuorena tippumaan ei se tunnu yhtä pahalta vanhempanakaan. Se, että tippuminen sattuu paljon enemmän nyt ja olen varmaan jäykkä monta viikkoa tämän jälkeen tuntuu hieman turhalta, mutta en halua hypätä ja koko ajan pelätä. Haluan nauttia siitä ja niin kauan kun antaa mennä ja on melko reaktiivinen hevonen välillä sitä vaan tulee kotiin peppu täynnä hiekkaa.

Ja aina kun näitä tapahtuu olen todella kiitollinen siitä, että onneksi ei käynyt pahemmin.

Postaus on tehty yhteistyössä Back on Track:in kanssa. 

Thursday, January 26, 2017

Imusuonen tulehdus eli imppari

Olen aina ollut todella kiinnostunut hevosen anatomiasta ja olen varmaan jo monen eläinlääkärin mielestä suorastaan ärsyttävä asiakas kun kyselen niin paljon kysymyksiä. Olen jo vuosia lukenut paljon hampaista ja kavioista ja etenkin Thorin purentavian takia olen hakenut paljon tietoa hevosen suusta ja hampaista viime vuosina.

Kun Thorilla on jotain vialla tai olen mukana eläinlääkärillä jonkun toisen hevosen kanssa yritän aina ymmärtää syvällisemmin mistä on kyse. Monet asiat saattavat olla hevosihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta syksyllä, kun Thor kehitti imusuonen tulehduksen eli impparin ymmärsin, että en oikeasti ole tietoinen siitä mitä hevosessa konkreettisesti tapahtuu, kun imusuoni tulehtuu.

Onneksemme paras ystäväni Tiina Wright on erinomainen eläinlääkäri, joten olen konsultoinut häntä tämän kirjoituksen osalta. KIITOS TIINA, että jaksat aina auttaa ja selittää asiat minulle pienimmät yksityiskohdat huomioiden.

Imusuonen tulehdus eli imppari


Kuva on lainattu Googlesta.

Imusuonen tulehdus voi syntyä esimerkiksi haavan tulehtuessa, jolloin tulehdus leviää imusuoniin. Imusuonentulehduksessa eli impparin syntyessä imusuonet tulehtuvat eivätkä suonet siirrä nestettä normaalisti pois kudoksista. Jos imunesteen kierto hankaloituu saattaa imunesteen koostumus muuttua ja se aiheuttaa jalan turpoamisen. Jalka on usein myös lämmin.

Joillakin hevosilla imusuonet reagoivat helpommin, toisilla taas vähemmän. Imusuonentulehdukseen ei tarvitse automaattisesti antibioottikuuria; kylmähoito (kylmä supistaa suonia ja ajaa nestettä pois) ja laimean teen värinen betadinehaude tai animalintex-side riittävät useasti rauhoittamaan tulehdusreaktion. Hevosta ei myöskään kannata jättää seisomaan. Liike laittaa nesteen liikkeelle ja nopeuttaa paranemista.

Mikäli imppari ei rauhoitu ja imusuonet ovat jatkuvasti tulehtuneessa tilassa on hyvä näyttää jalka eläinlääkärille. Thorin tapauksessa olemme molempina kertoina joutuneet turvautumaan antibioottikuuriin. Ensimmäisellä kerralla odotimme pidempään ja imppari parani hitaammin. Viime kerralla aloitimme antibiootit heti samana päivänä ja parin päivän sisällä vaiva oli kokonaan poissa.

Tässä tällainen lyhyt tietoisku imppareista. Jotenkin pystyn itse paljon paremmin havainnollistamaan hevosen vaivat, kun ymmärrän, että esimerkiksi tässä ongelma on se, että neste ei kierrä kunnolla. Minua auttaa myös henkilökohtaisesti, kun jäsentelen asiat ja kirjoitan ne ylös.

Piditkö tällaisesta lyhyestä tietoiskusta? Kiinnostavatko hevosten sairaudet sinua?

Muita lähteitä:
Hööks, virtuaalikylä

Lue myös: 
Imppari

Friday, January 20, 2017

"Symmetry is overrated"

I had the opportunity to join Esak Garcias posture technique class followed by a 1,5 h bikram yoga master class in December. I had really been looking forward to learning more about human anatomy and even if Garcia was a new acquintance to me and Bikram yoga is still quite unfamiliar we spent a very interesting and educational day at Tulijooga studio in Helsinki.

Here are some thoughts and some of the postures that I picked up during the day. Just remember that all writing is subjective and Esak Garcia is not responsible for any weirdness concerning the information or postures that I might have understood wrong. This post is not focused on detailed information about asanas but rather on small, interesting and energy-filled information that I felt I wanted to share with you.

Since yoga has become one of the key ways for me to improve myself as a humanbeing and horse person this blog will also have more yoga related writings in the future.

"Yoga is an Indian system to fullfill the highest potential of human life."

 
Esak started the day by telling us that all physical postures are Hatha yoga.

Ha being yang, the Sun, the masculine and active part.

Tha being yin, the passive, the feminine and surrendering part.

= The unification of opposites.

When we practice yoga we go from ha to tha and back to ha again. Ha is the asana (posture) that we enter and then hold still and breath in. Tha is the relaxation part, the savasana. It is the same thing but different degrees. We need to learn to be strong and relaxed at the same time. And when we relax it should be an intentional and conscious passiveness. A kind of stillness in breathing that is different from sleeping.

When we enter the asana each body part has a specific job to do in every posture. When we start with new postures we can brake the asana into pieces. Once you get all the pieces together it becomes that one posture.
 
 

Half Moon, backbend - Ardha Candrāsana
 

"Backbending is the key to everything else".
 
1. Squeeze the hands together
2. Contract the stomach, tighs, legs, quadriceps and the perineum
3. Bend body right and left preparing for the back bend. Stretch the sides of the body.
4. Create length in the body and reach up thinking that you touch the ceiling.
5. When backbending arms go back first.

In the backbends you should focus on the center point, the root lock also known as Mula Bandha. The bandhas in our bodies are energy centers. They are more energetic than muscular and are sources of chi (energy). When practicing for longer periods of time we become more aware of the chi and start to feel the chi through our muscles. That is why we shouldn't squeeze the bandhas too hard but rather think of energy as a big ball around us that we contract into our center point, the Mula Bandha.
 
 
Sidebending prepares us for backbends. We need to wake up the center / core of the body and at the same time wake up the nervous system. By activating the main points you can then just relax into the posture. The whole posture is much greater than the individual parts.
 
There is a reason this is not me on the picture. I have a reallyhard-time backbending
(probably a lot of pent up emotions) and am working hard on encouraging that little extra every time.
 
When we do backbends we should try to activate the whole spine. The upper, neck part of our spine is most mobile and the lower back because it bends naturally from there. The middle back, the thoracic spine has a natural forward bend and does not move well in backbends. There is some movement in the joints of the middle back but not much. Therefore we should concentrate on activating the whole spine, and also the thoracic spine when doing backbends.
 
When we do backbends and want to go even further we need to relax our but and legs. If they are contracted we are not able to move to the limit of our backbend.
 
"Less is more. Don't overdo postures.You need to know and feel your own body."
 
Garcia is showing what parts to contract and how to get into the posture.
 
Balance poses
 
Standing Bow
 
 
When we are in Standing Bow we should make sure that the shoulder touches the chin and that
we activate our butt and quadriceps. In standing bow we shift blodflow circulation from right to left or left to righ and when the other side of the body is stretching, the other side is contracting / getting compressed. In Standing Bow we are looking for lower back contraction (see red circle in picture below). The contraction gets the heart rate up and should feel a bit uncomfortable. A pinching feeling that is more stron on one side rather than the other.  
 
 
 
Triangle Pose - Master pose - Trikonasana

 
1. Activate Mola bandha
2. Be careful not to have a swayback (notkoselkä)
3. Turn hips slightly forward so knee is in the right position over the heel.
4. Small spinal twist. Rotate the upper torso to the other direction.
5. Use arm to push knee back.
6. Stretch arms apart.
7. Level the hips.
 
In Triangle Pose there are a lot of things happening at once. Triangle Pose is muscular system focused, shifting blood flow circulation from one side to the other. When we do sidebends the movement of the hips contracts one side of the body and stretches the other part. In Triangle Pose, the compressed side is on the bottom and the stretchy motion is on the upper side of the body.

Garcia helping one of the students aligning in her triangle pose.

 
Balancing stick - Tulandandasana
 
 
The Balancing Stick pose increases Blod flow circulation from the coronary arteries into the heart. In the asana we depressurize the chest and press / stretch the chest down and hands up. We lengthen the torso and shift gravity down. In the back we contract the Rhomboids (they can be found in the middle of our upper back (see picture below) and activate and squeeze our thighs together. We focus on using our center point to keep our hips level and find a traction of the spine.
 
Finger pointing at the Rhomboid area that needs to be activated in the middle upper back.


Cobra, Bhujangasana

Cobra is a great asana to strengthen our spine. It is done preferably in a 90 degree angle and we need to use our arms in order to access our spine strenght.
In Cobra we should think of having our shoulders down and slightly forward. We need to activate the Trapezius muscle and shif the center of gravity forward.

In Cobra it is important to have strong legs and keep them there. You can use your arms to get you into the position and the legs to keep you in the position.

Very concentrated students

I really enjoyed this fantastic day at Tulijooga and there is nothing better than learning new things and discovering new dimensions in ones own mind and body. I not only paid attention to strenghtening my core and activating my muscles but also tried to let the energy move freely at the same time. I am not very flexible and I tend to sometimes slouch in the postures. Garcia was very strong in reminding us not to lean on our joints but rather be strong and stable in our postures.
 
I just love how yoga makes me feel and I could feel this practice in many ways after the day spent with this lovely group of people. As Garcia said we breath more air (oxygen) when we do the asanas, at the same time increasing the bloodstream to different bodyparts, moving the oxygen around as well. Not only do we shift our bloodflow from one part of the body to the other but we can also learn to switch our mind from one side to the other making us more balanced human-beings in general.
 

Rabbit pose, Sasangasana

  

As an end note to this fantastic day we were also discussing symmetry to which Garcia laughingly asked if someone in the class was completely symmetric? When everybody obviously kept their hands down he said:

"Symmetry is overrated. Take the heart for example. It is on the left side and is not supposed to be in the center."

More yoga posts on my blog can be found here.
I have also listened to a few interesting yoga podcasts recently:
Yoga Revealed
Yoga Salt
 
Warmly recommend listening to them.

Sunday, January 15, 2017

Tältäkö kulmien ratsastamisen oikeasti pitäisi tuntua?


 

Parin viikon ajan on ollut oma kroppa jotenkin erityisen jumissa ja on tuntunut siltä, että joogatessa mikään ei liiku ja ratsastaessa olen ollut vinompi kuin pitkään aikaan.

Viime viikonlopun vietimme Ellan kanssa Vehmaalla ystävien luona ja toinen siskoksista, Mikaela tekee Bioterapia hoitoja. Ollaan jo pitkään puhuttu, että kävisin hänen hoidoissa ja nyt sain siihen vihdoinkin mahdollisuuden. Koska uskon siihen, että kosketus on todella parantavaa ja olen kiinnostunut erilaisista hoitomuodoista odotin innolla miten hoito vaikuttaisi minuun. Hän teki hoidon neljä kertaa viikonlopun aikana ja olin aika väsynyt ja öisin tuli hassuja kiputiloja lantion alueelle. Viimeisen päivän jälkeen olo oli kuitenkin mainio ja tuntuu siltä, että jotkut energiat ovat taas vaihtaneet paikkaa. Ihan kuin hoito olisi avannut tunnelukkoja ja sai oikeasti jotain aikaiseksi vinolla lantion alueellani.

Tällä viikolla olen käynyt pari kertaa joogassa ja molemmat joogat ovat olleet melko staattisia ja olemme pysyneet pitkään asanoissa. Tykkään itse hieman enemmän flow-joogatyyppisestä harjoituksesta, mutta jotenkin tuntui siltä, että juuri nyt tällaiset rauhallisemmat harjoitukset olivat hyvin sopivia ja sain paremmin vartaloa avattua niiden avulla.

Tiistaina kävimme Thorin kanssa Antin viikottaisella estetunnilla ja torstaina Charles Tardiveau Putiikki Ainosta tuli katsomaan meidän satulaa toistamiseen. Eilen päästin Thorin ensin vapaaksi maneesiin piehtaroimaan jonka jälkeen menimme isolle pellolle (jossa oli kesältä vielä aidat pystyssä) ja Thor sai juoksennella ja pukitella sen minkä jaksoi. Aika usein näin talvella tulee sellainen olo, että Thorin pitää saada juosta vapaana ja selvästi eilinen irtojuoksutus teki todella hyvää. Kun hyppäsin tänään selkään oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella suora ja hyvä olo ja Thor tuntui alusta asti letkeältä ja super tyytyväiseltä.

Eilen olimme Meten estetunnilla ja pidän niin paljon Meten tyylistä. Mette on super ammattilainen ja olen niin kiitollinen kun olen löytänyt valmentajan estepuolella, joka vie meitä eteenpäin ja auttaa hahmottamaan omaan istuntaan liittyviä asioita paremmin. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa on löytää itselleen sopivaa valmentajaa. Sama pätee joogan puolella ja vaikka voin nauttia erilaisista harjoituksista on erityisen mukavaa kun saa jotain mukaan otettavaa ja mietittävää ja tuntuu kehittyvänsä kerta kerran jälkeen. Esimerkiksi amerikkalainen joogaopettaja Kia Miller on henkilö joka inspiroi minua jokaisella verkkojoogatunnilla ja toivon todellakin tapaavani hänet vielä joku päivä ihan oikeassa elämässä. Ja kai se niin on, että ei ole huonoja opettajia, mutta nykyään tietää vain paremmin mitä haluaa ja mikä sopii opetustyylinä itselleen ja hevoselle.

Thor on parin viikon ajan helposti lyönyt ristilaukalle ja on hieman etupainoinen aina välillä hypätessä. Olen ollut hieman huolestunut satulasta ja sen takia Charles on pari kertaa käynyt katsomassa meitä ja olemme kokeilleet paria muuta CWD-estesatulaa. Meidän nykyinen (aivan super kallis satula) istuu Thorille jokseenkin, mutta Charles on sitä mieltä, että minulle satula ei ole sopiva ja lantio menee sen kanssa väärään asentoon. Koska olen satsannut satulaan omaisuuden en todellakaan tiedä mitä tehdä. Charles ei vieläkään ollut sitä mieltä, että mikään kokeilemistamme satuloista istuu, joten jatkamme vielä kokeiluja. En kuitenkaan ole varma uskallanko vaihtaa satulaa koska nykyinen estesatula on kuitenkin ollut paras kaikista satuloista enkä ole varma löydämmekö ikinä täysin sopivaa koska meillä on niin iso kokoero Thorin kanssa. Ja vaikka lantio menee satulassa hieman väärin ja tunnen sen itse pidän kuitenkin satulasta ja minulla on todella vapaa ja hyvä olo hypätessä siinä. Sitäpaitsi Kevin Staut on myös pitkä ja hyppää samalla satulalla, joten yritän nyt vain katsoa Stautin videoita ja ottaa parhaimmat palat niistä omaan käyttöön.


Aloitimme Meten tunnin puomityöskentelyllä. Ratsastimme neljä puomia ravissa, siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Saimme harjoitella siirtymisiä melko pitkään ja Mette painotti, että Thorin ikäisen hevosen ei pitäisi enää siirtyä niin sitkeästi ja minun tulisi ratsastajana olla tarkempi ja selkeämpi omien apujen kanssa. Hän totesi heti alusta kun mainitsin ristilaukkaongelmasta, että mun lantion vinouteen voisi auttaa, että yritän katsoa, että molemmat varpaat ovat tasan molemmilla puolilla. Nyt vasen jalka on enemmän edessä kuin oikea jalka joka vinouttaa lantion sivuttain ja korjatakseni lantio-ongelman auttaa jo pelkästään, että yritän hahmottaa omien jalkojen symmetrisyyden. Koska olen jo itse ihan sekaisin minne kaikkialle mun lantio kääntyy ja miten sitä voisi korjata päätin nyt vain siirtää vasemman alapohkeen taaksepäin ja kaas kummaa mikä ero oli heti Thorin laukassa. Mette selitti sen myös niin, että istuntani ei ole niinkään vino kummallekaan puolelle vaan vasen puoli lantiosta on taaempana kuin oikea. Mette totesi, että nosta laukka, istu kunnolla satulaan ja mieti kolmiota lantion alueelle ja vasta sitten voit jälleen rentoutua ja jatkaa laukkaa. Samaa piti miettiä hypätessä ja heti kun sain oman istunnan mahdollisimman suoraksi Thor hyppäsi hyvin eikä lyönyt yhtään niin paljon ristilaukalle tänään. Mette painotti myös, että en saa lopettaa ratsastamista heti viimeisen esteen jälkeen ja jättää Thoria yksin vaan pohkeiden avulla pitää jatkaa ratsastamista.

Harjoittelimme paljon taas suoruuttaa ja etenkin oikeassa kierroksessa Thor haluaa painautua seinää vasten. Mette pyysi meitä tulemaan pois seinän vierestä ja aina ennen estettä miettiä suoraa hevosta ja tasaista, eteenpäinpyrkivää tahtia. Tuntui, että homma oli hieman hakusessa eikä todellakaan ollut helppoa, mutta kuitenkin olen super tyytyväinen. Hypyt paranivat koko ajan tunnin loppua kohden ja viimeinen suora linja oli erinomainen. Kuten ihana Pinja, joka hyppäsi Peeta-ponin kanssa, (meillä on aina niin kivoja poniratsukkoja kavereina tunneilla. Rakastan sitä.) sen niin hienosti sanoi: "teidän viimeinen linja meni niin hyvin. Voisi melkein sanoa, että se oli täydellinen." 

Tunnin loppupuolella Thor kielsi yhtäkkiä tokalle esteelle suoralla linjalla. Kielto oli aika yllättävä ja olin heti perään tulossa kauheeta vauhtia ja täysin ilman kontrollia koska pelästyin hieman. Mette osasi kuitenkin todella hyvin neuvoa ja pyysi ensin ratsastamaan ympyrän ja rauhoittamaan tilanteen ja vasta sen jälkeen hyppäämään esteet. Kun saimme taas paketin kasaan Thor hyppäsi hyvin eikä ollut enää mitään ongelmaa sen jälkeen. Onneksi Mette oli auttamassa ja tuli niin hyvä olo, että sain nopeasti tilanteen korjattua ja pääsimme vielä jatkamaan hyppelyä ilman lisäkieltoja.


Tänään vuorossa oli Monikan koulutunti ja Thor oli aivan ihana. Sain tehdä oman istunnan kanssa taas paljon töitä ja teimme paljon kokoavia ja jumppaavia liikkeitä. Alkutunti meni hyvien kulmien ratsastamiseen ja jokaisessa kulmassa piti käyttää sisäpohjetta, katsoa, että ulkoavut ovat läpi ja viedä hieman takaosaa ristiin. Sain pari kertaa aivan super hyvän kulman ratsastettua ja tunsin oikein miten Thor  pysyi koottuna ulkoavuilla, lyheni sisäpuolelta ja nousi ylös edestä. Ensimmäisten kulmien jälkeen oli oikein pakko pysähtyä ja todeta, että tältä kulmien ratsastamisen siis kuuluisi tuntua? Ja kyllä se näin taitaa olla. Onneksi on vihdoinkin hevonen, joka voi opettaa miltä asiat voivat parhaimmillaan tuntua ja tätä fiilistä pitää nyt vain hakea myös jatkossa.

Vasemmassa laukassa ratsastimme täyskaarron ja jatkoimme vastalaukassa ympyrälle. Ympyrällä sain päästää hieman ulko-ohjasta ja asettaa Thoria sisälle. Sain myös käyttää hieman sisäpohjettaa ja vastataivuttaa Thoria kunnolla. Sen jälkeen teimme samaa harjoitusta oikealle ja Thor meni todella tasapainoista ja koottua vastalaukkaa. Vastalaukan jälkeinen ravi oli oikein lennokasta ja kun sain sitä hieman hidastettua ja lyhennettyä Monika pyysi vain rentouttamaan jalat ja miettimään tanssimista. Ja kyllä se Thor vain tanssi. Ai että mikä tunne. Mä vaan niin rakastan tätä hevosta ja olen niin kiitollinen, kun pääsen viettämään aikaa Thorin kanssa.

Tämä viikonloppu on ollut täynnä joogaa ja hevostelua. Ensi viikolla olen enimmäkseen Ellan kanssa ja Ellan harrastuksissa, joten viikonloput kun Ella on isänsä luona olen aina niin paljon kuin mahdollista tallilla. Viime viikolla tuli soitto koulusta, kun Ella oli kaatunut jalkapalloa pelatessa ja lyönyt selkänsä oikein kunnolla. Ambulanssi tuli kouluun ja Ella vietiin varmuuden vuoksi vielä Lastenlinnaan tarkistukseen. Ai että mä pelästyin ja jälleen oli hyvä muistutus siitä miten iloinen saa olla aina kun kaikki on hyvin ja kaikki rakkaat ja läheiset ovat terveitä. Ja suuri kiitos kuuluu myös työyhteisölle, joka tsemppaa ja tukee minua ihan jokaisessa asiassa. Olen todella onnellinen, että on työ jossa viihdyn ja jossa minua kunnioitetaan ihmisenä. Se ei aina nykyään ole itsestäänselvyys ja on kuitenkin niin tärkeä osa-alue elämässä oman hyvinvoinnin kannalta.

Eilen illalla olimme Äitini ja veljeni kanssa katsomassa La La Land -leffan. La La Land on upea rakkaustarina ja suosittelen lämpimästi käyntiä elokuvateatterissa. Harvemmin leffa iskee noin syvältä ja kovaa. La La Land on kuvattu erityisen kauniilla otteella ja laulu- ja tanssikohtaukset ovat maagisia. Leffan jälkeen kävimme vielä The Cockissa syömässä. Úpea viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille mahtavat lukijat! Toivotaan, että viikosta tulee huippuhyvä. Sain ainakin päivän naurut kun katsoin Trevor Noahin stand-up esityksen Etelä-Afrikan kolonisaatiosta.