Tuesday, September 20, 2016

Never say never

Jättihymy kasvoilla koko illan. Ja tietenkin Equestrian Stockholmin ihana shamppanjanvärinen korvahuppu. 

"Never say never", totesi jossain kohtaa estetuntia coachi Antti Jurvanen tänään. En tiedä oliko se ennen ensimmäistä ilonkiljaisua tai sen jälkeen kun vetelimme täyttä laukkaa tuulettaen ympäri kenttää. 

Koska huomenna on kengitys ja kaikki kengät edelleen kiinni kavioissa osallistuimme tietenkin heti mahdollisuuden tullen estetunnille. Ajattelin, että mennään varmaan jotain pientä ristikkoa sun muuta, mutta heti tunnin alussa Antti leikitteli, että tänään hypätään ensimmäiseksi muuri (ok, sellainen kapea muuri, mutta muuri kuitenkin) ja naureskelin asialle. Sen jälkeen Antti totesi, että tarkoituksena on ylittää muuri tänään, jonka jälkeen katse vakavoitui hetkeksi. 

En tiedä mitä oikein on tapahtunut. Onko Thorilla vain kaikki niin hyvin, tai onko Thorilla kiputilat kadonneet? Tai voinko itse vaan niin paljon paremmin kuin viime vuonna tai onko aika vain rauhoittanut tilanteen (tässä kohdassa muuten erityiskiitos ystävälleni ja psykologi Anna Andersénille, joka on vuosi vuoden jälkeen jaksannut sparrata ja coachata tätä hieman henkisempää puolta).  Meidän suhde on kuitenkin täysin eri tasolla kuin viime syksynä ja olo on niin paljon luottavaisempi kuin pitkiin aikoihin. Uskallan kävellä selästä käsin pitkin pihoja ilman että pitää koko ajan miettiä mihin Thor pomppii. Uskallan myös ratsastaa kunnolla eteen kentällä ja jotenkin on vain sellainen olo, että meidän kahdenkeskeinen luottamus on vihdoinkin löytynyt ja molemmilla on jotenkin todella hyvä olla. Thor tulee syliin karsinassa ja käyttäytyy paljon herrasmiesmaisemmin kuin aikaisemmin. 

Ihanaa kun on tällainen luksuspesupaikka. Kyllä on kiva taas pestä ja puunata Thoria. 

Tunnilla ratsastimme ensin yksittäisiä esteitä jonka jälkeen ratsastimme pari kertaa läpi kahdeksan esteen radan. Thor meni koko tunnin super hyvin eikä tehnyt mitään jättiloikkia erikoisesteiden yli. Tahti pysyi tasaisena ja Thor kulki nätisti korkeassa muodossa eikä missään vaiheessa ollut etupainoinen. Koska Thor on niin luotettava oli olo sellainen, että olisin voinut jatkaa hyppimistä loppuillan. Onneksi on kuitenkin valmentaja, joka toteaa että riittää tältä päivältä ja muistuttaa, että ei ikinä kannata sanoa ei ikinä enää. Etenkin kun kyse on muurien ja muiden pelottavien esteiden ylittämisestä.
 
Tunnin jälkeen lähdimme Heidin ja Gizmon kanssa sänkkärille nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Mikä mahtavan kaunis syksy!
 
On ollut todella kiva nähdä miten hyvin Thor on heti sopeutunut tuttuun paikkaan. Se on varmaan juuri kuten Annika Schulman kesällä totesi, että hevoselle tekee hyvää rutiinit, samat tallipaikat ja kaverit. 

Monday, September 19, 2016

Takaisin kaupunkiin

 
Viime viikko sujui sänkkäröinnin lisäksi tuntien pidossa ja Thorin muutossa. Sunnuntaina haimme trailerin Gunssanilta Tiinan ja Ellan kanssa ja suuntasimme hakemaan Thorin mukaan Inkoosta. Pakkasimme kamat, pussasimme Mareldaa ja Piffiä ja läksimme Kirkkonummea kohti.  

Thor tulee aina niin iloisesti vastaan nykyään.


Tämä oli kyllä kaikkien aikojen ihannetraikku. Rakastan väriä, niin sopivan kokoinen ja jotenkin
super avara ja valoisa. Takapuomi on ehkä hieman haastava, mutta nyt kun Thor seisoo nätisti
 ei sekään ollut enää ongelma. Tämä traikkutoivomus on nyt heitetty universumille.

 
Thor on omaksunut hirvi-ilmeet maalla.
 
Rompsukka ja Thor jälleen yhdessä.
 
Tulee aina nälkä, kun pidän tuntia ja näen tämän esteen. Rakastan aamiaista.


Lastaus sujui upeasti ja parasta kaikessa oli, että takapuomia kiinnittäessä Thorilla ei selvästi ollut aikomustakaan peruuttaa ulos. Saapuessamme Kirkkonummelle oli myös ihanaa, kun Thorin sai tuotua etukautta ulos. 

Paikat olivat entisellään ja oli niin mukavaa nähdä taas kaikkia tallikavereita. Thor meni heti Romeon kanssa tarhaan ja saa vielä laiduntaa osan päivästä. 

Tiina kävi tänään ratsastamassa ja huomenna on Antin estetunti. Keskiviikkona on sitten kengitys ja siitä päästään sitten toivottavasti taas kunnolla treeneihin ja rutiineihin kiinni. 

KIITOS kuuluu jälleen Ninalle ja Jolinille perheineen sekä tietenkin Mareldalle ja söpöliini Piffille aivan mahtavasta kesästä. Parempaa kesäkotia en voisi hevoselleni toivoa. Kamala kaipuu jo nyt, mutta palaamme jälleen kevällä muuttolintujen seurassa. 
 
Nää kaverit. Niin rakkaita. Mikä unelmien heppakesä. KIITOS! Kuva: Ella Luusuaniemi

Thursday, September 15, 2016

Sänkkärit on auki


Tänään lähdimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla päästelemään irti sänkkärille. Tuttuni oli kertonut, että tien toisella puolella on pelto jota saamme käyttää, joten lähdimme intoa puhkuen kokeilemaan uutta peltoa. Ja ai että mikä paikka. En ole ikinä ollut noin isolla pellolla ja oli niin mahtavaa laukata oikein pitkiä matkoja täyttä vauhtia.



Luotan Thoriin enemmän avarissa paikoissa, joten annoin Thorin mennä niin kovaa kuin jaloista lähti. Välillä en kyllä ollut ihan varma pysähdytäänkö me ollenkaan, mutta onneksi Thor on yleensä ollut aika hyvä vauhdin hidastamisessa. Pikkuhiljaa sain aina Thorin siirrettyä raviin ja siitä taas käyntiin. Välillä otimme vähän käyntiä, mutta suurimman osan ajasta menimme vain ympäri peltoa ja pidimme hauskaa. Tuntui, että Thor nautti aivan yhtä paljon kuin minä ja lopussa uhkin ja puhkin selässä kuin mikäkin sätkynukke. Fakta kun on se, että en ole ratsastanut Thorilla viikkoon koska olin joogaopettajakoulutuksessa ja olen halunnut olla kotona Ellan kanssa kun töissäkin on ollut paljon kiireitä. Joten lähdimme sitten ihan kylmiltään kolmen tunnin lenkille ja ainakin omassa kropassa tuntuu joka puolella ja niin varmaan myös Thorilla. Hyvä juttuhan on siinä, että Thor on niin hyvässä kunnossa eikä jumiudu samalla tavalla kun liikkuu päivät ja yöt. Ihanaa oli myös huomata, että vaikka olin viikon poissa Thor oli ihan rento ja tyytyväinen eikä ollut kerännyt yhtään turhaa energiaa. Vauhtia oli muillekin jakaa, mutta energia oli positiivista eikä sellaista joka kohdistuu jokaiseen puunoksaan ja lentävään lintuun.


Thorille on ensimmäistä kertaa kasvanut pieni talviturkki. Marelda ja Piff ovat jo ihan karvapalloja ja Thor yrittää hienona ruotsalaisena poikana pysytellä mukana ilman muuttuessa kylmemmäksi. Kotiin saapuessa pesin Thorin sienellä ja kiittelin jotain suurempaa voimaa siitä, että kengät pysyivät jaloissa. Nyt toivotaan, että pysyvät ensi keskiviikkoon asti kun meillä taas kengitys, niin en voisi olla kiitollisempi tämän kesän kaviotilanteesta.

Pienoinen hiki.

Koska olemme täysin riippuvaisia meidän huippukengittäjästä suuntaamme kohti Kirkkonummen kotia sunnuntaina ja jäämme sinne talveksi. Jos meillä ei olisi niin hyvää kengittäjää siellä eikä Juti kävisi sännöllisesti saisi Thor varmaan jäädä maalle. En kyllä tiedä miten pääsisin valmentautumaan talvella, mutta en ole koskaan nähnyt Thoria näin onnellisena ja seesteisenä. On sellainen ilo tulla tallille joka kerta, kun hevonen on hyvätuulisena vastassa ja puhkuu intoa päästä mukaan lenkille. On myös ihanaa ratsastaa hevosella joka pysyy vetreänä sen takia, että se saa viettää 24h vuorokaudessa ystävien seurassa laajoilla alueilla etsien ruokaa. Se on kuulkaas elämää se. Ja tietenkin sänkkärit. 

Kirkkonummelle on kuitenkin jo luvassa kaikenlaista hauskaa. Johanna ja Jannika ovat heti tulossa valmentamaan meitä ja Mia Kainulaisen viikonloppu istuntakurssi on tiedossa lokakuussa. Myös sänkkäri on siellä avattuna, joten ei kuin pellolle jatkamaan treenejä. 

Saimme myös kokeiluun Chia de Gracialta syksyn kunniaksi Check my Hoofs yrttisekoituksen, jota lähdemme innolla kokeilemaan. Myös Chia de Gracian uusi kirja Kanervasta karpaloon: Hevosen superfood löytyy yöpöydältä enkä jaksa odottaa, että ehtisin uppoutua sen pariin.  

Testasimme myös keväällä Blue Hors:n E-amino lisäravinnetta, joka kesti pitkälle kesään asti. Pidimme siitä niin paljon, että tilasin Thorille uuden purkin koska lihakset kasvoivat upeasti ja karva kiilsi entisestään. 

Olen niin onnellinen, että olen tavannut mahtavia yhteistyökumppaneita blogini kautta. Chia de Gracia on ollut mahtava tuttavuus ja olen niin kiitollinen, että saamme yhdessä kokeilla uusia tuotteita ja tuoda myös meidän näkökulmaa hevosen superfood-annosten kehittämiseen. Mikä sen parempaa kuin yrtit suoraan luonnosta. Ja sänkkärit tietty.....

Lue muut luonnonyrttiaiheiset postaukset täältä!

Monday, September 12, 2016

Lähikuvassa Annika Schulman

Annika ja Achillea, Niinisalo 2013

"Hevosen oppimisesta puhutaan paljon. Pitäisi puhua enemmän siitä mitä hevonen oivaltaa omasta kehonkäytöstä. Kun saat korvien välin rentoutumaan, saat myös rungon rentoutumaan."

Tapasin Annika Schulmanin ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun Annika järjesti Leslie Desmondin kurssin Virkkalassa. Annika on ollut henkilö, joka on inspiroinut minua pitkään ja olen ensimmäistä kertaa päässyt kosketukseen aktiivipihattoelämään sekä kengättömyyteen Annikan kautta.

Annika ja Kastor 1979

Annika on toiminut yrittäjänä hevosalalla 20 vuotta ja järjestää lokakuussa Hyvinvoinnilla menestykseen -tapahtuman Ratsastuskeskus Ainossa. Luennolla puidaan kilpahevosten elinolosuhteista ja hyvinvoinnista, muun muassa ruotsalaisen eläinlääkäri Per Michanekin sekä eläinlääkäri Liisa Harmon johdolla. Purjehduksen maailmanmestari Sari Multala tulee kertomaan todella ajankohtaisesta aiheesta eli kehonhallintaharjoittelun merkityksestä urheilussa ja Annika demonstroi ihmisen ja hevosen välistä vuorovaikutusta.

Annika ja Alec 1985

Koska Annikalla on järisyttävän pitkä kokemus hevosista ja on toiminut alalla pitkään kutsuin Annikan kesällä lastausharjoitusten jälkeen kotiin teelle. Halusin kuulla mitä Annika ajattelee hevosista ja hevosten elinolosuhteista. Juttelimme monta tuntia ja aika loppui kesken, mutta tässä tärkeimmät asiat, jotka keskustelustamme jäi mieleen.

1. Hevosen elinolosuhteet ja kengättömyys

Vuoteen 2001 asti Annikan hevoset elivät täysin normaalia karsinaelämää. Hevoset olivat ulkona aamusta iltaan, mutta tulivat yöksi sisälle. Kun pihatot rantautuivat Suomeen, Annika halusi kokeilla hieman erilaista näkökantaa hevosten pitoon ja muutos oli hänelle silmiä avaava kokemus. Pihattoelämä ei vain poistanut melkein kaikkia hevosten käytöshäiriöitä (joiden poiskouluttamisessa Annika oli vuosia auttanut ihmisiä), vaan  hevoset pysyivät myös terveempänä. Oma työtaakka helpottui, kun hevosia ei tarvinnut viedä sisään ja ulos päivittäin ja Annika mietti miksi hän ei ollut ymmärtänyt pihaton helppoutta aikaisemmin.

Pihattoelämään liittyi luonnollisesti myös kengättömyys ja kaikki nämä vuodet Annikan hevoset ovat kulkeneet ilman kenkiä. Annika ei kuitenkaan saarnaa kenellekään kengättömyydestä vaan on todennut, että hänellä se toimii hyvin koska elinolosuhteet ovat oikeat, hän on paikan päällä tarkkailemassa hevosia ja osaa vuolla kaviot oikein. 

Mikäli haluaa ottaa kengät pois hevoselta Annika muistuttaa, että kavioiden totuttaminen kengättömyyteen voi hyvin viedä parikin vuotta. Eli kenkien poisottaminen kannattaa tehdä harkiten ja ammattilaisen valvovan silmän alla.

Annika peräänkuuluttaa kuitenkin kengättömyyttä tärkeämpinä asiona luontaista liikkumista ja muiden hevosten seuraa. Hevoselle lauman jäsenyys on tärkeämpää jopa kuin syöminen. Hevosen ei ikinä kuuluisi elää yksin.

2. Arjen rutiinit

Annika kokee, että yksi suurimmista modernin hevosenpidon ongelmista on hevosen jatkuva muuttaminen paikasta toiseen. Hevonen luo todella läheiset yhtävyyssuhteet muihin, joten jokainen tallipaikan vaihto on hevoselle todella iso asia ja se vaikuttaa hevosen stressitasoon. Liiallinen
muuttaminen voi myös helpommin aiheuttaa loukkaantumisia ja esimeriksi mahahaavaoireita.

Annika painottaa kuitenkin, että kilpaileminen on eri asia. Hevonen on tottunut liikkumaan paikasta toiseen ja mukana kilpailuissa kulkee usein samat tutut hevoset ja ihmiset. Tallinvaihdon yhteydessä on monta liikkuvaa osaa joiden vaikutusta hevosen hyvinvointiin ei aina osata ennalta arvioida.

3.  Hevosten käsittely ja koulutus 

Annikan siirtäessä omat hevoset pihattoon hän huomasi kuitenkin pian, että pihattoelämä ei ollut raktaisu kaikkiin ongelmiin. Vaikka hevoset voivat selkeästi paremmin korostui kuitenkin myös ihmisen ja hevosen suhde entisestään. Annika huomasi, että hevosen ja ihmisen vuorovaikutus korreloi suoraan hevosen käyttäytymiseen laumassa. Jos hevosella on epäselvä kieli ihmisen kanssa on sillä myös helpommin haasteita muiden hevosten kanssa. Tämän takia Annika peräänkuuluttakiin selkeää hevosten käsittelyä, toimivaa omaa systeemiä ja tarkkoja rutiineja. Koulutukseen tulisi aina liittää maastakäsintyöskentely eikä perusasioista tulisi joustaa. Vanhempia ja "viisaampia" hevosia kannattaa käyttää apuna esimerkiksi hevosten koulutus- ja lastaustilanteissa.



Annika tekee myös paljon kehonhallintaharjoitteita maastakäsin hevosten kanssa. Hän haluaa opettaa hevoselle oman kehon kuuntelua.

"Hevosen oppimisesta puhutaan paljon. Pitäisi kuitenkin puhua enemmän siitä mitä hevonen oivaltaa omasta kehonkäytöstä. Kun saat korvien välin rentoutumaan, saat myös rungon rentoutumaan. Kun hevonen on rento niskasta ja kaulasta ja laskee pään rentoutuu se myös muualta. On paljon jäykkiä hevosia, joita vain taivutetaan joka suuntaan. Ensin pitäisi opettaa hevonen tunnistamaan oma runko ja tasapainottamaan sitä oikein eikä esimerkiksi vain juoksuttaa nuorta hevosta mekaanisesti molempiin suuntiin 15 minuttia, toteaa Annika."

4. Ratsastus

Annika näkee hevoset yksilöinä ja kehittää hevosia hevosen oman valmiuden mukaan, hevosta aina kuunnellen. Hän painottaa, että nuorille hevosille tulisi antaa aikaa eikä nopeata tietä onneen ole.

"Näen paljon hevosia, jotka on koulutettu ratsuiksi, mutta peruskäsittelytaidot ja hevosen valmiudet puuttuvat täysin. Monet hevoset, joilla on käytöshäriöitä eivät aina ole kaltoin kohdeltuja yksilöitä vaan niitä on kohdeltu epäjohdonmukaisesti. Hevoset eivät tarvitse kilttiä ihmistä ja paljon rakkautta vaan johdonmukaisuutta ja rauhallisuutta. Ja neutraalia asennetta."

Annika painotti miten tärkeää on asettaa omalle ratsastukselle tavoitteita ja opetella systeemi, joka tomii juuri sinulle ja hevoselle. Hänestä kouluttajalla on velvollisuus opettaa hevoselle sellaiset elämäntaidot, että se on turvallinen itsensä kanssa. Hän haluaa, että hevonen on helposti käsiteltävissä ja pärjää jos esimerkiksi omistajanvaihdos on ajankohtainen.

Annika ja suomenpienhevonen Ponken, Ypäjä 2014

Annika totesi kuitenkin, että ei vain riitä, että sinulla on hyvä hevonen vaan omien tavoitteiden ja hevosen tason tulisi kohdata. Jos nämä kaksi ovat ristiriidassa, joskus on parempi vaihtaa hevosta kuin odottaa hevoselta mahdottomia. Hän puhuu yhteistyöstä ja siitä, että tämän pitäisi olla hyvä ja kehittävä suhde jossa molemmat oppivat ja kukoistavat.

"Suunnitelmasta pitää kuitenkin pystyä joustamaan. Kilpahevonen ei ole kilpahevonen vaikka se hyppäisi 140 cm radan, mutta ei esimerkiksi pärjää lastauksessa. Hevosen tulisi voida hyvin ja olla levollinen kaikissa tilanteissa ja vaikka aina välillä pitää mennä pois mukavuusaluuelta hevosta pitää osata lukea ja kunnioittaa."


5. Ratsastajan kehonhallinta

Annika on kouluttautunut sekä Centered Riding että Pilates ohjaajaksi. Kun me muut vielä köpsötimme menemään Annika järjesti jo Sue Lefflerin Suomeen pitämään istuntaklinikkaa ja on siitä lähtien valmentanut ratsastajia systemaattisesti hallitsemaan omaa kehoaan.

Annika ei puhu kehonhallinnasta vain ratsastusmielessä vaan painottaa miten tärkeätä on hallita omaa kehoaan hevosten lähettyvillä. Koska Annika on kouluttanut paljon "ongelmahevosia" on hän huomannut miten vahvasti hevonen reagoi ihmisen kehon kieleen ja toisinpäin. Annika on työstänyt kovasti oman kehon kieltä ja toteaa, että "kehon kieli ja kehon hallinta kuuluvat yhteen. Jotta voi olla tarkempi kieli hevosen kanssa kehollisesti, pitää myös hallita oma vartalo." Annika saattaa käyttää aivan pieniä liikkeitä hevosen seurassa ja osaa kontrolloida omaa mieltään ja kehoaan tiukan paikan tullen.

Annika ja Helga 2015

"Muista kuitenkin, että et ikinä ole valmis. Joskus on päiviä kun olet väsyneempi tai jännittyneempi koska mieli ja keho muuttuvat koko ajan. Oman kehon ja mielen kanssa eläminen on päivittäistä tasapainottamista ja ymmärrystä siitä, että sekä hevonen että ihminen ovat yksilöitä joiden pitää hakea tasapainoa aina uudestaan."

Vaikka meillä olisi hyvä kehotietoisuus saatamme helposti mennä mukaan hevosen mielialaan tai käytökseen. Jos hevonen esimerkiksi 'roikkuu kädellä' on helppoa lähteä mukaan vetämään vastaan. Sen sijaan voisit aktivoida oman vatsan ja saada vahvan keskustan kautta hevonen lopettamaan ohjissa roikkuminen. Voima ei kuitenkaan aina riitä vaan omaa tietoisuutta (awareness) tulisi harjoittaa. Oman tietoisuuden kautta kehitymme ratsastajina ja pystymme auttamaan myös hevosia löytämään paremman tasapainon ja kehotietoisuuden.

Kenttäratsastajat ovat oiva esimerkki tästä. Kenttäratsastaja tietää, että ei riitä, että hevonen tekee mitä ratsastaja pyytää. Jos ratsastaja hukkaa esimerkiksi ohjat hevosen pitää osata jatkaa samassa tahdissa ja pitää huolta itsestään. Kyse on turvallisuudesta. Nykyään Annika näkee paljon ratsukoita, jossa halutaan kontrolloida hevosta. Uskotaan, että kontrolli on tae turvallisuudesta, vaikka meidän pitäisi myös opettaa hevosta kontrolloimaan itseään.

Annika vertaa purjehdusta ja ratsastusta keskenään. Molemmissa tapahtuu ennaltaarvaamattomia asioita, joita pitää osittain kontrolloida, osittain vain seurata.


Kysyin vielä Annikalta mitkä viisi neuvoa hän kiteyttäisi meille. 
  1. Yritä löytää paikka, joka sopii juuri teille ja pitäkää siitä kiinni. Muutokset paikasta toiseen ovat aina todella suuria hevoselle.
  2. Hevonen on laumaeläin, jonka kuuluu liikkua vuorokauden ympäri.
  3. Ole johdonmukainen, kun käsittelet ja koulutat hevosia. Löydä oma systeemi. George Morrisin sanoja lainaten: "Vaikka se olisi huono systeemi on se parempi kuin ei mikään systeemi."  
  4. Muista, että kaikki hevoset eivät voi tehdä kaikkea. Pidä realistinen tavoitetaso hevosen mahdollisuuksiin nähden.
  5. Kehitä itseäsi koko ajan.

Lisätietoa Hyvinvoinnilla menestykseen -tapahtumasta löydät tapahtuman FB-sivulta.
Annikan kotivisut löydät täältä.
Katso myös Annikan lastausharjoitukset Thorin kanssa täältä.

Lue myös tapahtumaan osallistuvan eläinlääkäri Per Michanekin artikkeli "Box ger mer skador än lösdrift".

Saturday, September 3, 2016

If we don't breathe our hips don't breathe


I gave a few lessons last week and noticed how I have been slowly incorporating what I get from my yoga practice and yoga teacher training into riding and teaching. It is small things that are hard to explain but during these lessons one extremely important thing dawned on me.

People don't breathe. When we ride we hold our breath. And when we hold our breath we hold our body, we slow our energies from moving around and we block those oh so important hips.

As riders we need to be strong but at the same time relaxed. We need to have a strong core and back but we also need to be light and follow the movement of the horse. One very important thing is that our hips are not jammed and that the energy from the horse is allowed to flow freely through our hips all the way up to the skull and back.

The thing is that our bodies are mostly made up of water and water is energy. The horse is made up of a LOT of water so the horse is a very energetic creature. Energy is very important and we sometimes forget to listen to it. We talk a lot about intuition but how I perceive it is that a lot of the energy around us is just that. Intuition. You either feel good or bad around someone and if we are really honest, how often has the energy we felt gone wrong? Hardly ever.

When we ride a horse we sometimes forget how well the horse feels our energy and the state of our mind at that particular moment. We are concentrated on the way we feel after a long day at work, our thoughts go out to the guy who is impatiently waiting at home or the children that we forgot to feed. We are striving for something and looking for perfection when all we would need is just to focus on being present in the moment.

We often cannot affect the course of the day, but what we can affect is our thoughts and our breathing. We can learn to breath through both the good and the bads and learn to focus on our breath when we feel sad, stressed, unfocused or just stiff in the body. Because a lot of the stiffness that we experience; back problems, stomach soreness and neck and shoulder jams are also mental. They are created by our mind and the fact that we forget to keep that energy rolling. We simply forget to breath. And now I don't mean shallow breaths but breaths that you feel all the way to your toes, deep within the stomach and at that little curve in the back where it usually hurts the most.

Quite often we ask if Our horses have a willing mindset, but what about us? Is our mindset relaxed, willing and co-operative? Are we ready to make that little extra effort the next time and slow down to a walk, maybe even stop for a moment, close our eyes and breath?

Please try it! I promise you want be disappointed and not only will you feel better but you will also develop into a better partner for your horse.


Ps. This is not based on any scientific fact that I will be referring to (although there is a lot of fact available). This is just my way of keeping my blog as my diary and learning and writing down my thoughts. I want to develop as a rider, mother and teacher but first and foremost I want to be the best person my horse could ever dream of. I want my horse to be a happy horse. 

Tuesday, August 30, 2016

Yes, He can Jump!



Ostaessani kouluhevosen ajatuksena oli tietenkin treenata monipuolisesti. Hyppääminen on aina ollut osa omaa elämää ja hevosen treeniohjelmaa koska rakastan pomppimista erityisen paljon. Hevonen kuin hevonen oppii hyppäämään. Masi on siitä oiva esimerkki koska ensimmäiset vuodet Masi juoksi puomien läpi, mutta oli kovan treenin tuloksena mahtava ja luotettava ystävä esteillä vuosien ajan.

Ostaessani Thorin en kuitenkaan ollut tietoinen siitä millainen kapasiteetti rakkaalla kouluhevosellani on. Thorillahan on todella hyvä laukka, joten puomityöskentely on alusta asti ollut helppoa. Thor ei kuitenkaan ole ollut erityisen varovainen ja alussa en tiennyt tulemmeko yli etu tai takapäällä, kun suurimman osan ajasta pää löytyi etujalkojen välistä (pahan purentavian ja selkäkivun takia). Thor on aina hypännyt kiltisti eikä ole katsonut mitään, mutta hypyt eivät ole kulkeneet rungon läpi. Nyt kun Thorilla on kuitenkin saatu perusasiat kuntoon ja lihaskunto on kohdillaan on myös hyppytekniikka parantunut huomattavasti. Thor hyppää edelleen ihan mitä vaan ja kieltää harvemmin, mutta heti kun esteet nousee huomaa miten uskomattoman hyvin Thor tulee esteille (ja vaikka ei tulisikaan Thor vaan hyppää) ja mikä kapasiteetti Thorilla on. Koska en itse nykyään uskalla hypätä yli 110 cm esteitä enkä tiedä pysyisinkö edes selässä koska Thor hyppää niin dynaamisesti pyysin Jannikan ystävää Lauraa kokeilemaan Thoria estetunnin loppupuolella sunnuntaina. Halusin hieman nähdä mitä Thor osaa ihmisen kanssa joka ei pelkää ja joka on hypännyt ja kisannut enemmän.

Laura hyppäsi sitten lenkkareilla Thorin selkään ja lainasi mun kypärää. Lauralla ja Thorilla sujui heti hyvin ja Laura hyppäsi joitain kertoja pienempiä esteitä jonka jälkeen hän jatkoi 120 cm pystylle ja siitä tehtiin lopuksi vielä okseri. Oli hauska huomata, että Thor tuli kuin vanha konkari esteille ja tuntui siltä, että 120 cm korkuiset loikat olivat ihan jumppaa vaan. Sanoin Lauralle, että pidä hieman kiinni harjasta ekalla kerralla ja ihan hyvä, että oli kiinni jollain tavalla koska Thorin loikka oli niin iso, että Laura lensi kyllä melko korkealle satulasta. Tuntuu hieman hassulta varoitella, mutta kun on itse hypännyt monella eri hevosella on Thorin hypyt todella ketterät ja nopeat ja välillä jopa hieman yllättävän tarmokkaat. Vaatii jo hieman tasapainoa pysyä mukana.

Olen niin iloinen, että saan hypätä hevosella jonka kanssa hyppääminen on todellinen nautinto. Olisi kuitenkin mukavaa jos Thor ratsastettaisiin välillä hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja pystyisimme osallistumaan kisoihin ensi keväänä. Haluaisin todellakin, että Thor kehittyisi estepuolella ja saisi myös sitä kautta lihaskuntoaan vahvistettua entisestään.


Kotimatkalle saimme seuraa Ossista ja Eemelistä ja onneksi kaverit olivat mukana kun tapasimme hevosen ja muulin matkan varrella. Molemmat olivat tulossa iloisesti mukaan saattamaan meidät kotiin, joten Ossi ja Eemil ajoivat toverit metsään. Ei voinut muuta kuin nauraa näille kahdelle söpöliinille jotka hengailivat tien vierustalla nauttimassa kesän vihreistä antimista.

Monday, August 29, 2016

Building blocks of trust

I am holding you.
 
This was one of the biggest moments in my life. I don't know if Ella and Thor thought any more of it other than having a good time, but for me it was a big day. One of those days that you have dreamt of and suddenly it is there.


When you tell your daughter to just trust. Trust the horse and believe in him. And at the same time you tell your horse to trust. To trust that nobody will ever hurt him again. That whenever we are around him it is all good, he is safe and in his element. Because trust is so important. It is the basis for a relationship. Any relationship. Even a swimming one. #trust #horses #equestrian #childhood #children #friends #friendship



Thank you to my Dear Mother for the pictures and videos.