Saturday, October 14, 2017

Vieraskirjoitus: Eteen, auki ja omin jaloin – Alvaro Osbornen opit


Valmentaja ja ratsuttaja Heidi Hailan ja suomenpienhevosorin A.T. Unikuvan kehitystä on ollut mahtavaa seurata viime vuosina. Heidi on hitaasti ja tasaisesti kehittänyt  'Unskia' ja luotsannut hevosen kanssa voitosta voittoon.

Heidi on todella lahjakas nuori ratsastaja ja olen aina ihaillut Heidin upeaa istuntaa, mutta myös rauhallista ja johdonmukaista luonnetta. Heidi pärjää hevosen kuin hevosen kanssa ja viime vuosien säännöllinen ja johdonmukainen työ on näkynyt myös menestyksenä kouluradoilla. Unskin lisäksi Heidi ratsuttaa monia nuoria hevosia ja kuvassa näkyvä upea "Brio" on yksi heistä.

Heidi on hyvä ystäväni ja olen viime vuosina usein konsultoinut Heidiä hevosaiheisissa asioissa. Juttelemme paljon muun muuassa istunnasta ja sen merkityksestä, erilaisista hevosista, kursseista, valmennuksista, opettamisesta jne.

Heidi osallistui espanjalaisen Alvaro Osbornen oppeihin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. Koska en itse ole käynyt klinikoilla pitkään aikaan kysyin, jos Heidi jaksaisi kertoa valmennuksesta Brion kanssa meille kaikille. Saisi taas näin virtuaalisesti lisää oppeja ja pääsee ihailemaan Heidin mukautuvaa ja upeaa istuntaa kuvien ja videoiden kautta.


Ensimmäinen treeni uuden valmentajan kanssa on aina jännittävä. Ja kun kyseessä on itselle melko tuore tuttavuus ratsuna, täysin uusi ulkomainen valmentaja ja valmennuskielenä englanti, on jännityskerroin moninkertainen.

Todellisuudessa Saksassa asuva espanjalainen kouluratsastaja ja valmentaja Alvaro Osborne osoittautui kahden päivän kokemuksella miellyttäväksi ja hienosti eritasoisten ratsukoiden kanssa työskentelyyn muuntautuvaksi huippuammattilaiseksi. Unskin jäähdytellessä kisakauden jälkeen, ratsunani tällä kertaa oli 6-vuotias oldenburg-ruuna ”Brio”. Sen kanssa olen tehnyt töitä tasaisella keskimäärin kerran viikossa puolen vuoden ajan. Brio on hyvin oppivainen, mutta hieman hidas sekä avuille että omassa liikkeessään. 

Jos olet kiireinen, niin tässäpä alkupalana minulle jääneet opit Alvaro Osbornen valmennuksesta:
  • Hitaan hevosen täytyy olla rehellisesti jalan edessä. Liikkua pehmeästi ja energisesti eteenpäin, kantaen kroppaansa omin jaloin. Toisaalta hieman kuuman tai nopean hevosen tulee hyväksyä vakaa jalka lähellä, juoksematta sitä karkuun.
  • Hevonen ei liiku rehellisesti ja työskentele oikein, jos se on liian lyhyt ylälinjastaan. Uskalla ”leikitellä” kaulan pituudella kaikissa askellajeissa.
  • Jotta voit vaikuttaa kaulan pituuteen, tulee sinulla olla hyvä vakaa tuntuma hevosen suuhun. Muista, tuntuma ja veto ovat eri asia! Kätesi ei saa vaikuttaa hevoseen hidastavasti eli ”ratsastaa taaksepäin”.
  • Työskentele myös välikäynnissä kohti päivän tavoitetta.
  • Tee siirtymisiä, paljon siirtymisiä. Tee niitä sekä askellajin sisällä että askellajista toiseen. Ole huolellinen siitä, että hevonen kantaa itsensä rehellisesti siirtymisen läpi, säilyttää tahdin ja askelpituuden.

Treenipäivä 1. Eteenpäin pyrkimystä etsimässä

Kerron tässä alla seikkaperäisemmin mistä nämä opit ammensin…

Olin edellisen kerran ratsastanut Brion viikkoa aikaisemmin, joten lähtökohta ensimmäiseen valmennuspäivään ei ollut aivan optimaalinen, mutta jokainen tekee parhaansa niillä eväillä mitä on annettu – vai mitä?!

Aluksi keskityimme ratsastamaan Brion eteen ja nopeammaksi jalalle. Niin kauan, kun hevonen ei rehellisesti reagoi jalasta eteen, se ei myöskään työnnä takaa eli tuo takajalkaa pidemmälle alle ponnistaakseen kroppaa ylös ja eteenpäin, nosta selkää ja kanna itseään ylälinjan lihaksilla, vaan sen sijaan jättää selän alas, takajalat taakse ja kantaa kaulaansa herkästi alalinjan lihaksistolla, ollen kaulasta liian lyhyenä ja niska jännittyneesti korkealla.

Eteenpäin pyrkimyksen lisäksi tavoitteena oli saada Brion ”kaula auki”. Toisin sanoen, ratsastaa liian lyhyenä ja hieman jalan takana liikkuva hevonen jalalla kohti kättä ja saada sitä avaamaan kaulaa pidemmälle eteen, ei niinkään alas. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin miten se sitten tehdään? 

Hieman hitaan hevosen kanssa käytän nopean jalan melko edessä ja jään jalalla pehmeästi ja kevyesti omalle paikalleen. Samaan aikaan tarjoan hevoselle tasaisen tuntuman molemmilla ohjilla ja kun tunnen, että hevonen hyväksyy pehmeän kontaktin ja tuntuman pyrin antamaan juuri sen verran tilaa kädellä kun hevonen on valmis ottamaan. En pidentämällä ohjaa vaan viemällä aavistuksen kättä eteen, kuitenkin tuntuman säilyttäen. Kun hevosta halutaan pidemmälle kaulalle on tärkeää ymmärtää ja tuntea ero, koska hevonen pidentää rehellisesti ”raamia” eli sitä tavoiteltua ylälinjaa, ja koska taas ”roikkuu kädellä” eli valahtaa omalla painollaan ryntäille ja etujalkojen päälle, jolloin takajalat potkivat taakse ja selkä jää alas. Usein kaulan pituutta ja ylälinjaa on helpompi työstää isolla ympyrällä tai muulla kaarevalla uralla, jolloin voit myös hyödyntää ristikkäisiä apuja, eli sisäjalkaa ja ulko-ohjaa. Kun työnnät hevosta sisäjalalla kohti ulko-ohjaa ja suljet ulkojalan hevonen ei lähde ajautumaan ulos linjalta tai työnnä lapaa ulos. Tuolloin hevonen usein luontevasti hakeutuu hyvälle tuntumalle ja sen on helpompi venyttää kroppaa koska sisätakajalka työskentelee jo valmiiksi ahkerammin alle, kuin suoralla uralla.


Ensimmäisen päivän jälkeen valmentaja totesi, että ”your horse has a lovely walk, the best of today. But there’s a lot of work to be done in trot and canter”.

Treenipäivä 2. Uusi päivä, uusi hevonen

Sunnuntaiaamuna vastassani oli hyvin nukkunut ja innokas treenikaveri. Aloittaessani työskentelyn Brio tuntui huomattavasti paremmalta, liikkui paremmin alusta asti omilla jaloillaan ja tuntui kropasta rennolta. Alvaro totesikin: ”Well, we have a completely new horse today!”  Alkuveryttelyn jälkeen pääsimme jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäätiin, eli raamin pidentämisestä. Alvaro pyysi minua ratsastamaan paljon temponlisäyksiä pitkillä sivuilla ja pääty-ympyröillä tasapainottamaan ja kiinnittämään huomiota raamiin. Pitkälle sivulle hevoselle piti saada tunne ”this line is for me” ja imemään itse eteen. 

Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota välikäyntiin, mutta Alvaro pyysi siinäkin työstämään raamia eli varmistamaan, että hevonen kävelee rennoin, mutta aktiivisin ja pitkin askelin koko kroppansa kanssa kohti tasaista tuntumaa ja venyttää kaulaa eteen, ei niinkään alas.

Ravin jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta laukassa. Laukassa ratsastin varmasti ainakin 30 pitkää sivua keskilaukassa. Jälleen tarkoituksena oli saada hevonen imemään pitkälle sivulle isossa laukassa, pyöreällä raamilla ja todella työskentelemään takaa. Alvaro pyysi toistuvasti, että ratsastan Brioa enemmän ”avaamaan isosti takaa”. Tässä tapauksessa hän halusi isompaa ja ponnistavampaa takajalan liikettä ja pidempiä laukka-askelia. Laukassa Brio tuntui jo oikeinkin hyvältä ja tunsin, kuinka se käytti ristiselkäänsä ja ponnisti laukka-askeleeseen koko takaosalla.



Laukan jälkeen työstimme ravissa muutaman kerran pitkiä pitkänsivun suuntaisia väistöjä sekä laukka-ravi-siirtymisiä ympyrällä. Siirtymissä huomio kiinnittyi taas raamiin, eli siihen, että se säilyttää tasapainon siirtymän läpi avoimella kaulalla, eikä jää hieman lyhyeksi ja pikkusieväksi. Laukannostoissa tavoitteena oli saada raviaskeleet ja tahti säilymään aina nostoon saakka ja laukassa ensimmäisestä askeleesta isolla tasapainoisella laukalla eteen. Brion kanssa, kuten usein vähän hitailla nuorilla hevosilla, haasteena on toisinaan, että se menettää tahdin ja ottaa muutaman nopeamman raviaskeleen juuri ennen nostoa ja ensimmäiset laukka askeleet jäävät hieman jalan taakse. Tämän harjoittelu ja korjaaminen vie satoja siirtymisiä ja toistoja, joista yhtäkään ei saa katsoa sormien läpi puolihuolimattomasti vaan tehdä jokainen siirtyminen systemaattisesti asiaa korjaten. 


Toisen päivän yhteenvedossa Alvaro oli jo positiivisempi ja tyytyväinen näkemäänsä kehitykseen edellisestä päivästä. Hän edelleen kehui Brion hienoa käyntiä ja totesi: ”This horse can turn out from hobby horse into a very nice sport horse. But you have a lot of work to do. His muscles are soft, fluffy. He needs to get way more muscle power to carry himself better.” 

Haaste vastaanotettu! Kotiläksynä siis johdonmukaista treeniä ja lihaskuntoharjoittelua. Seuraavat kuukaudet tulemme työstämään eteenpäin pyrkimystä ja raamia. Suomen talvi on pitkä ja pimeä. Sehän tarkoittaa, että meillä on hyvin aikaa treenata kohti vuoden 2018 kisakautta ja onnistumisia!

Treeniiloa ja intoa kaikille!

Teksti: Heidi Haila
Kuvat: Annika Mäki, Photoma Gallery
Kuvat on otettu Heidin ja Brion yhteisistä kisoista Lounais-Suomen aluemestaruuksista. Tuloksena nuorten hevosten aluemestaruuskultamitali. 

Mitä piditte vieraskirjoituksesta? Olisiko tällaisia mukava lukea jatkossa?

Sunday, October 8, 2017

Päällimmäisenä tunteena kiitollisuus

Meidän perhe koossa. Mun rakkaat!

Elämä on niin ihanaa. Olotila on viime aikoina ollut super kiitollinen. Nick Vujicicin esitys Nordic Business Forumissa (kannattaa katsoa Nickin muut videot Youtubesta) herätti vahvoja tunteita ja pisti todella ajattelemaan miten hyvin asiat ovat. 

NickVujicic on syntynyt Australiassa ilman raajoja ja on tänä päivänä onnellinen perheen isä ja maailmanlaajuisesti tunnettu puhuja. Hän syntyi esikoisena maahanmuuttajaperheeseen eikä vanhemmat ikinä kohdelleet häntä eri tavalla kuin muita lapsiaan. Nickiä ei säälitty tai avustettu turhaan. Nick siivosi kotona kuten muutkin sisarukset ja eli täysin normaalia elämää. 10-vuotiaana Nick yritti itsemurhaa pahan koulukiusaamisen takia ja kävi läpi monta hetkeä, jossa hän kertomansa mukaan pohti mikä tarkoitus hänen elämällään on. Koulun vahtimestari huomasi kuitenkin Nickin ainutlaatuisuuden ja sai Nickin ensimmäistä kertaa pitkän harkinnan jälkeen ylös lavalle kertomaan elämäntarinaansa. 

Nick antoi monta viisasta elämänneuvoa, jotka listaan tähän alle. Hän muistutti myös, että odottamalla aina jotakin ei elämä muutu paremmaksi vaan elämästä tulisi nauttia tässä ja nyt. Hän totesi, "First you wait for school and does it make you happier? No? Then you wait for the perfect job? Does it make you happier? No. Then you wait for the perfect partner and think you will be happy. Does it make you happy? No. Ask anyone who is married....."

"Be thankful!" 
"Have an attitude of gratitude."
"It is the disabilities of the heart and the mind that will hold you back."

"If you put your happiness in temporary things your happiness will be temporary.""Beautiful things can come from your broken pieces when you give your broken pieces a chance.""Dont see obstacles as barriers, see them as opportunities.""You can be a miracle even if you don't get one."
"You are responsible for your own decisions."
"Don't fear failure. Just because you fail doesn't mean you are a failure."
"Sometimes you get what you want but it is not what you need."
"It is about giving more than receiving."
"If you don't like where you are right now it is not the end of your story."
"It is important to know who we are with our people around us first." 
#purpose

Nick puhui myös oman elämän tarkoituksen löytämisestä (find your purpose) ja miten tärkeää on tehdä mitä rakastaa. Upea puhe kaiken kaikkiaan ja sellainen Bucketlist fiilis, kun sai kokea Nickin livenä Helsingissä. 

Arki on sujunut melko hektisissä merkeissä. Ladies Night -valmistelut ja Equestrian Stockholmin syysmalliston lanseeraaminen ovat vieneet paljon aikaa päivätyön ohessa. 

Oletko sinä muuten tulossa käymään Ladies Nightiin? Tänä vuonna tapahtuma tulee olemaan erityisen mahtava. Mukana on Glamlinin huippuammattilaiset konsultoimassa kauneusrutiineista, ihonhoidosta ja meikeistä. Andas Oy:n Eeva Jaakonsalo tulee Anna Andersenin kanssa kertomaan mindfulnessista ja ratsastusvalmentaja Aira Toivola tulee ohjaamaan ratsastajille oikeanlaista ryhtiä niin seisten, kuin istuen. Mukana on tietenkin myös timantit, shamppanjaa ja Hunksit. Olisi todella hauskaa nähdä siellä. 


Jackin kanssa kaikki on sujunut yli odotusten. Hän on kyllä aivan mahtava pikkuinen koira. Niin kiltti, mutta kuitenkin rohkea. Yhtenä iltana otin Jackin mukaan tallille ja totesin, että tein kyllä todellisen virhearvion. Oli aivan kamalaa yrittää ratsastaa kiljuvan pennun vieressä pimenevässä syysillassa. Ilta oli varmaan kamalin ratsastuskokemukseni ikinä ja päätin, että totutan Jackin pikkuhiljaa talliolosuhteisiin.


Lauantaina houkuttelin Ellan mukaan tallille Jackin kanssa ja meillä oli niin hauskaa. Thor on voinut erityisen hyvin ja on rauhoittunut niin paljon, että ei meinaa samaksi hevoseksi tunnistaa. Ilman kolhuja ei olla selvitty ja vasen jalka on ollut pienesti turvonnut uuden haavan kohdalta. Thor ei kuitenkaan onnu tai ole epäpuhdas, joten uskon, että mitään pahempaa ei ole kyseessä.

Ratsastimme yhdessä Mariannan, Mian sekä Tuulikin ja 25-vuotiaan vuonohevosen Vistin kanssa maneesiin. Ella ja Jack kulkivat mukana. Jannika ja Juuso Hämeenniemi tulivat pitämään meille estetuntia.


Ratsastimme todella  hauskoja tehtäviä ja Thor oli rento ja kuuliainen. Jopa sen verran rento, että otin ensimmäistä kertaa ikinä hypätessä raipan käteen. On ihan uskomatonta huomata, että Thor ei enää reagoi raippaan huonolla tavalla. Kun ostin Thorin en voinut tuoda raippaa lähettyville koska Thor meni paniikkiin. Nyt Thor piristyy, mutta ei mene ylivirittyneeseen tilaan vaan saa juuri sen pienen extra energian siitä, että vain pidän raippaa kädessä. Koska Thor on nyt niin rento olen joitain kertoja ottanut raipan hetkeksi apuvälineeksi tunnin aikana. Vaikka valmentajat kaipaavat hieman energisyyttä tekemiseen olen vain itse niin tyytyväinen siihen, että meno on rauhallista ja rentoa sen sijaan, että Thor on koko ajan jännittynyt ja virittyneessä tilassa. Niin kauan, kun Thor on mieleltään rento pääsen hyvin vaihtamaan tempoa ja tahtia, mutta aikaisemmin, kun Thor juoksi avuilta pois en päässyt vaikuttamaan kunnolla ja oli sellainen olo, että Thor ei ole mun kanssa vaan ihan jossain muualla mielentilaltaan.


Ihana Johanna on aina sanonut, että Thor on pohjimmiltaan melko laiska hevonen ja nyt se on todistettu. Kun Thorilla on asiat hyvin on kaikki turhat hötkyilyt ja tuijotukset poistuneet. Pihalla ja kentän laidalla tapahtuu koko ajan paljon asioita eikä Thor enää reagoi niihin samalla tavalla. Tänään Tuulikki oli maastossa Thorin kanssa ja kehui Thoria herrasmieheksi ja upeaksi hevoseksi. Piti hetken pohtia, että puhuukohan hän nyt meidän Thorista, mutta kyllä se vaan niin on, että Thor on oikea herrasmies kun sille päälle sattuu. Hieman oli kyllä ylpeä olo sekä eilen että tänään. Varsinkin, kun olin vielä pyytänyt Juusoa hyppäämään Thorin selkään estetunnin lopuksi, jotta Thor pääsisi hyppäämään hieman isompia esteitä ja saisin nähdä miltä Thor näyttää tällä hetkellä maasta käsin. Pari vuotta sitten Peuramaalla José kävi Thorin selässä ja se oli vaan niin upeaa katseltavaa (ja joo, tiedän että Josella ei ole kypärää videossa).

Ella, Jack ja Visti

Juuso ja Thor tulivat todella hyvin toimeen. Juuso hypytti Thoria hetken ja meno näytti rennolta ja kontrolloidulta. Lopuksi sarjaa korotettiin yli metriin eikä edes huomannut, että esteitä oli korotettu. Olin niin innostunut siitä, että Thorille löytyi ratsastaja, joka voisi välillä hieman katsoa mihin Thorin kapasiteetti yltää. En nimittäin itse halua hypätä niin korkeita esteitä, mutta on aivan super hauskaa seurata sivusta, kun joku muu Thorilla hyppää. Olen sen verran varovainen nykyään, että minulle riittää ihan vaan hauska hyppiminen kavereiden seurassa. Olisi kuitenkin mukavaa nähdä Thor jossain kilpailuissa tulevaisuudessa.


Tunnin jälkeen kysyin Tuulikilta, jos Ella saisi ratsastaa Vistillä takaisin tallille. Ella ei ole pitkään aikaan ollut hevosen selässä, joten oli niin kiva, kun Ella pääsi ratsastamaan. Ja etenkin Vistillä, joka on luotettava ja upea pappa, jonka selässä lapsi kuin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. 



Jack kulki koko ajan mukana ja lopuksi Jack sai juosta vapaana maneesissa. Meno oli ihanan kontrolloidun kaoottista ja olotila aamupäivän tuntien jälkeen oli kepeä ja onnellinen. Äiti haki Ellan ja Jackin tallilta maalle ja kävimme Ellan kanssa saunassa ja uimassa ennen kuin jatkoimme matkaa takaisin kaupunkiin. 

Söpöliinit!

Monday, October 2, 2017

Grateful moments

Filming my first ever yoga videos for a project together with my friend Auli Nissinen. 
The last few weeks have been purely amazing. I have had some really fantastic work opportunities, Ella has been enjoying school, her hobbies and being with her friends, and Jack has integrated into the family very well. It seems like he has always been apart of our sangha.


Fantastic Eeva Jaakonsalo from andas.fi

We have been spending a lot of time outdoors with Jack and last Sunday he was with us at the stable all evening. At our new stable there are a lot of children and dogs so both Ella and Jack played along all evening and we were all ready for bed from all the fresh air when we got back home.

Jack has been meeting a lot of new friends. Here with Frodo. 


And sometimes I get very tired. 

Meeting Dante the Man!

More dog friends. 

We have also had a lovely time with Tiina and the children walking around in Lauttasaari and having a coffee and something small to eat by the sea.



Last week I went for an evening yoga class and my brother took care of both Ella and Jack. I am so thankful for family that is always there for us. 



Last week we took Thor to Vermo with Jannika (THANK YOU) to see Thomas von Troil and to get him shod. This summer has not been a great one for Thors hooves since he has lost the left front shoe every time before he was shod all around. As Jaska said on our last visit to Viikin hevossairaala, the biggest problem is that Thors hooves are very humid and that is the reason that the shoes just drop of when the nails get loose. 

Pakollinen kahvistoppi matkan varrella.


Thor has always had much better hooves during the winter so lets just hope that the shoes will stay on this time before we head to Vermo again after six weeks.

Even if it seems like such a hassle (and it feels like it) to drive Thor to the clinic to get shod it is worth it considering how well he had adjusted to his new home. He is very content and happy and feels great to ride. Thomas shoeing is also just perfectly suitable for us and the hooves are so nicely shod right now that I can just sit and wonder what an amazing ferrier Thomas is. Not only is he such a nice person but he is so humble and so tarkka and good at his job. 

Waiting for our turn at Vermo.

So from now on we will be driving Thor to the clinic for his shoeing and I will just try to take it as good practice for us all. Luckily the loading went very well and it seems that every time we go somewhere it gets easier and easier for both Thor and me.  

Thor viihtyy Thomaksen seurassa. 


Thor has not been the only one enjoying the new home at the countryside. I have been enjoying it immensely. The really nice dressage and jumping lessons and particularly the long and beautiful hacks and canters out in the forest and the roads.



The atmosphere at the stable is very relaxed and the horses are so happy. We even stop for some 'but scratching' when we head out to the forest before our dressage lesson.


On Saturday we went for a proper canter with Alva and Dante and I literally needed to just hang on and try to think fun thoughts. Dante has a very long canter stride so when they went fast we went super fast. I really am not sure if I have ever galloped that fast with Thor before and even if it felt a bit unsure at times I really enjoyed letting him go off full speed. It does so well for him and he was sweaty and very content when we got back to the stables. 



We have also had time for some beautiful morning walks and some shopping at Vans and Superdry outlets with Ella and our friend Samuli. 


All Vanned up. Ella and Samuli.

Last week I also got a lovely package from Back on Track (that I will tell more of soon) and yesterday we had a fun jumping lesson with the stable owner Henna Kostiainen. 


We have been jumping regularly now and I feel that we are getting into a pretty nice rhythm and feel. Thor has been very forward and active but also very soft at the same time. Today Tiina went for Jannikas dressage lesson and on Wednesday we will train some dressage moves with Thor. I will try to hack him out at least once or twice a week and then we will go to as many lessons as I just find the time to attend. I just love learning and developing together with Thor. He is such fun company and a real pleasure to ride. 


Today I have been at the Nordic Business Forum and will continue most of the day tomorrow. It is always so inspiring to learn and get new ideas from forums like these. I wish I could someday do something similar for the Equestrian world. Organize a huge international event: World Equestrian Forum. Are you with me? 

Friday, September 22, 2017

Bullied


The music is turned down and the lights are switched back on. "The party won't continue before that girl is out of the house," says one voice far away from inside the big house. 

I could hardly believe my eyes. Here I was with my parents friends daughter, far away from where we lived and where I went to school. I had been so happy to go out to a party but somehow they had also known who I was and hated me even before they had met me. 

I was devastated. As usual however I kept up a strong facade and a smiling face. I could see that my friend was a bit chocked but since I was staying at her place for the night there was nothing she could really do. I told her we needed to leave and we got offered a ride by a wonderful guy with a little monkey moped (those people that you are grateful toward for the rest of your life.)

After incidents like this you become afraid. You think that wherever you go you will always be attacked or thrown out. You think that there is something wrong with you and that you would need to change something so that people would like you. So you start to please people even more only so they can tease you more extensively. You ask one of the people that still dare to say hi to you in school what she thinks is wrong with you and she answers: "I have been thinking that maybe it is your voice. That your voice irritates people."

The worst part of being bullied wasn't those parties or other clear moments that stay in your mind for the rest of your life. It was all the other non-moments. The times when nobody looked at you, the times when nobody said hi to you. The times when you tried to say something funny and nobody listened. The times you tried to scream and still nobody cared. The times when the little happy girl was broken into pieces one small bit at a time. Only to never be repaired back whole again.

Edit: sorry horse friends. This text really doesn't have much to do with horses except that they were always there when people weren't.

Thursday, September 21, 2017

Tervetuloa kotiin Jack!

Jackin ekoja kuvia.

Pari viikkoa sitten perheeseemme saapui uusi perheenjäsen Jack. Olimme jo pitkään haaveilleet koirasta. Tai etenkin Ella on puhunut omasta koirasta jo joitain vuosia, mutta vasta kesän lopulla haave kävi vihdoinkin toteen. 

Ella ja  Jack tapaavat ensimmäisen kerran.



Olen hoitanut koiria pienestä lähtien, joten tiedän hyvin mitä koiran omistaminen käytännössä tarkoittaa ja kuinka paljon se muuta perhettä sitoo. Olen siis todella varoen harkinnut koiran hankintaa ja olin melko ahdistunut ennen koiran saapumista kotiin. Koska asumme kahdestaan tiedän, että päävastuu on aina minulla ja omat aikatauluni tietäen en ollut ihan varma miten saan arjen toimimaan. Halusin kuitenkin antaa Ellalle tämän mahdollisuuden, sillä tiedän miten paljon eläin opettaa vastuuta ja etenkin miten paljon eläin voi lisätä elämään hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunnetta. Ella on myös meidän perheessä ainut lapsi, joten ihan vaan sen takia harkitsin koiraa koska tiesin miten paljon seuraa Jackista Ellalle olisi. Etenkin, kun tulen itse myöhemmin kotiin töistä tai tallilta ei Ellan ikinä tarvitse olla yksin, vaan aina löytyy pieni karvaturri, joka tulee viereen köllöttämän. En tietenkään osannut arvata miten innostunut olisin itse ensi hetkestä ja miten paljon tämä pieni musta eläin toisi iloa meidän kaikkien elämään. Olen kerta kaikkiaan myyty eikä ole mitään parempaa tunnetta kuin saapua kahden ilopillerin luokse kotiin pitkän työpäivän jälkeen. 

Mä haluun ulos täältä. Heti alusta asti todella utelias ja energinen.


Haimme Jackin kotiin keskiviikkoiltana 6. syyskuuta. Leikimme hetken Jackin kanssa pihalla ja kävimme läpi kaikki käytännön asiat kasvattajien kanssa. Ylpeänä Ella maksoi loput koirasta omista säästöistä käteisellä ja lähdimme ajelemaan kotiinpäin. 

Jackin Isä ja Äiti!

Jack ja Jackin kolme veljeä.

Koska Jack oli ollut pari viikkoa muita pentuja pidempään kasvattajalla oli hän jo oppinut kulkemaan sisään ja ulos muiden koirien kanssa ja oli juossut pihalla päivittäin. Saapuessaan meille Jack oli jo melko sisäsiisti ja on siitä lähtien suurimman osan ajasta tehnyt tarpeensa ulos tai paperille sisällä. 

Tämä on mun ehdoton suosikkikuva.

Torstain ja perjantain järjestimme niin, että Ella ja minä olimme koko ajan kotona ja viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä, kävimme kävelyllä ystäväni kanssa, kun lapset olivat Rushissa ja nautimme elämästä täysin siemauksin. Jack on aivan ihana tapaus ja uskon, että kaikista neljästä pennuista meille juuri se oikea. Rohkea, todella energinen, hauska ja kunnon sylikaveri. Halusimme myös pennun, joka on mahdollisimman kiharakarvainen koska kiharakarvaiset koirat allergisoivat vähemmän. Jackissa on villakoiraa, labradoodelia ja espanjan vesikoiraa. Eli kaikkia niitä rotuja joita olemme miettineet ja käyneet katsomassa. 

Yksi kasvattajan lähettämistä kuvista. Pyysin niitä koko ajan.
Viikonloppuna ystävämme Auli ja Peppi tulivat kylään ja sunnuntai-iltana menimme ystävien kanssa Aulin joogaan. Auli totesi jossain vaiheessa illan aikana, että hän voisi ottaa Jackin mukaan alkuviikosta töihin koska Jack on vielä sen verran pieni, että yksin jättäminen tuntuu todella haastavalta. llahduin tietenkin suuresti, tarkistimme, että asiakkaat, jotka olivat tulossa Aulin energiahoitoihin kestäisivät pienen pennun mukanaolon ja niin Jack vietti elämästään kaksi päivää Lapinlahden lähteen upeissa tunnelmissa. Osan viikosta sain taas järjestettyä, että tein etätöitä ja perjantain Annika otti Jackin mukaan töihin. Jätimme Jackin puolesta tunnista tuntiin yksin ekalla viikolla ja maanantaina Jack sai jo jäädä Ellan koulun ajaksi odottamaan kotiin. Ensimmäiset kerrat Jack huusi rappukäytävään asti, mutta tällä viikolla Jack on jäänyt rauhassa kotiin ja ollut tyytyväinen ja iloinen saapuessamme kotiin. Aulin tuttu olisi mielellään ottanut Jackin sinne hoitoon, mutta Jack on viihtynyt sen verran hyvin kotona, joten en sen koommin ole tarvinnut järjestää hoitopaikkaa tälle viikolle. Kun kuitenkin mietin miten saan asiat toimimaan jossain vaiheessa olen ollut todella hämmästynyt ja niin kiitollinen siitä miten upeita ihmisiä ja rakkaista ystäviä ympäriltämme löytyy. Olemme jo nyt saaneet niin paljon apua pienen pennun kanssa ja tuntuu siltä, että Jackin tuominen elämäämme on yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Ihan vain senkin takia, että tulee ulkoiltua entistä enemmän. Pari iltaa ollaan jo vietetty rannalla ja Jack on jo kokeillut Ellan kanssa uimista. Jack on myös käynyt tallilla kerran ja tarkoitus on käydä siellä niin paljon kuin mahdollista, jotta Jack tottuisi tallilla oloon ja voisin aina ottaa Jackin mukaan sinne mentäessä.



Syksy on muuten käynnistynyt oikein täydellä voimalla. Equestrian Stockholmin agenttina on täysi touhu päällä ja Horse Show:n Ladies Night tapahtumaan tulee tänä vuonna entistä mahtavampi kokonaisuus. Olen myös aloittanut työt uudessa mediatoimistossa ja kuten media-alalla yleensä eivät työt onneksi tunnu loppuvan kesken. Eli yritän välissä hengitellä ja käydä joogassa sekä tiistai aamuisin klo 7.00 aivan ihanassa Crossnature treenissä Anna Markelinin johdolla. 

Ella on vaihtanut lajia uinnista jalkapalloon ja pidämme molemmat kovasti siitä. Torstaisin jatkuvat rumpu- ja laulutunnit Rami Bakiehin kanssa ja koulussa arvosanat ovat nousseet huimasti keväästä.

Thorin luona olen ehtinyt käymään nelisen kertaa viikossa ja Thor voi todella hyvin Inkoossa. Thor on ollut aivan super ihana ratsastaa ja todella tytyyväisen oloinen. Sunnuntaina Monika piti koulutunnin illalla kentällä auringonpaisteessa ja vaikka lapset hyppivät puusta alas ja ääntä oli yhtä sun toista ei Thor edes vilkaissut siihen suuntaan. Jatkoi vaan työntekoa täysin keskittyneenä ja todella rentona. 












Nyt nukuttaa!


Hööksissä piti tietenkin poiketa kotimatkalla. 

Kotona!

Kaupunkikierros ja ravintolassa hengailua.

Koirat rakastavat joogaa. Myös Jack.

Parhaimmat ystävykset. 


Miten tässä näin kävi?

Lounaalla Lapinlähden lähteellä.

Tallilla ensimmäistä kertaa mukana.



Haettiin Ella kotiin jalkapalloharjoituksista.

Voiko olla näin söpö?

Mun rakkaat lepäävät Ellan isän luona. 
asdkpåasdåkasd